Ero sivun ”Aspartaami” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Poiston perustelut keskustelusivulla.
Perustelut poistolle keskustelusivulla.
Rivi 37: Rivi 37:


Suomen elintarviketurvallisuusvirasto [[Evira]]n yksiselitteinen kanta on, että aspartaamin käyttö on turvallista eikä siitä aiheudu haittavaikutuksia muille kuin [[fenyyliketonuria]]a sairastaville.<ref>[http://www.evira.fi/portal/fi/elintarvikkeet/elintarviketietoa/lisaaineet/vaarat_kasitykset/ Elintarvikevirasto: Väärät käsitykset Evira: Väärät käsitykset]</ref> Myös Euroopan unionin vastaava viranomainen [[EFSA]] ja Yhdysvaltain [[FDA]] pitävät ainetta turvallisena.
Suomen elintarviketurvallisuusvirasto [[Evira]]n yksiselitteinen kanta on, että aspartaamin käyttö on turvallista eikä siitä aiheudu haittavaikutuksia muille kuin [[fenyyliketonuria]]a sairastaville.<ref>[http://www.evira.fi/portal/fi/elintarvikkeet/elintarviketietoa/lisaaineet/vaarat_kasitykset/ Elintarvikevirasto: Väärät käsitykset Evira: Väärät käsitykset]</ref> Myös Euroopan unionin vastaava viranomainen [[EFSA]] ja Yhdysvaltain [[FDA]] pitävät ainetta turvallisena.

Aspartaamia on tutkittu runsaasti, mutta tutkimustulokset ovat ristiriitaisia. Osassa tutkimuksista on havaittu aspartaamin aiheuttavan terveyshaittoja, kun taas osassa tutkimuksista on päädytty siihen, ettei niitä ole.<ref name="lowdown" />


Katsausartikkelissa vuodelta 2007 tarkasteltiin aspartaamin ja syövän yhteydestä julkaistuja tutkimuksia, eikä aspartaamin karsinogeenisuudesta löytynyt todisteita. Myöskään epidemiologisissa tutkimuksissa ei ole havaittu aspartaamin yhteyttä mihinkään syöpään. Vaikka suuri kerta-annos aspartaamia saattaa vaikuttaa joihinkin biokemiallisiin parametreihin, esimerkiksi aivojen välittäjäaineiden pitoisuuksiin, nykyisen tiedon valossa ravinnosta saatavalla aspartaamilla ei ole vaikutusta hermoston toimintaan.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä =Magnuson BA, Burdock GA, Doull J. ''et al.'' | Otsikko =Aspartame: a safety evaluation based on current use levels, regulations, and toxicological and epidemiological studies. | Julkaisu =Crit Rev Toxicol. | Ajankohta =2007 | Vuosikerta = | Numero =37(8) | Sivut =629-727 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Selite=Review | Tunniste=PMID 17828671 | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu =5.5.2008 | Kieli = | Lopetusmerkki = }}</ref> European Journal of Clinical Nutritionissa vuonna 2008 julkaistu artikkeli aspartaamin ja sen hajoamistuotteiden aineenvaihduntateistä toteaa, että aspartaamin käyttö suurilla annoksilla saattaa liittyä joidenkin psykiatristen sairauksien syntyyn, ja suosittelee asian selvittämiseksi perinpohjaisia jatkotutkimuksia. Erään tutkimustulosten mukaan herkille yksilöille päänsärkyä tai migreeniä voi aiheuttaa aspartaami.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17684524?ordinalpos=4&itool=EntrezSystem2.PEntrez.Pubmed.Pubmed_ResultsPanel.Pubmed_RVDocSum | Nimeke = Direct and indirect cellular effects of aspartame on the brain.| Tekijä = Humphries P, Pretorius E, Naudé H.| Tiedostomuoto = | Selite = kts. keskustelusivu | Julkaisu = National Library of Medicine| Ajankohta = 8. elokuuta 2007| Julkaisupaikka = | Julkaisija = National Center for Biotechnology Information| Viitattu = 3. toukokuuta 2008| Kieli = {{en}}}}</ref>
Katsausartikkelissa vuodelta 2007 tarkasteltiin aspartaamin ja syövän yhteydestä julkaistuja tutkimuksia, eikä aspartaamin karsinogeenisuudesta löytynyt todisteita. Myöskään epidemiologisissa tutkimuksissa ei ole havaittu aspartaamin yhteyttä mihinkään syöpään. Vaikka suuri kerta-annos aspartaamia saattaa vaikuttaa joihinkin biokemiallisiin parametreihin, esimerkiksi aivojen välittäjäaineiden pitoisuuksiin, nykyisen tiedon valossa ravinnosta saatavalla aspartaamilla ei ole vaikutusta hermoston toimintaan.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä =Magnuson BA, Burdock GA, Doull J. ''et al.'' | Otsikko =Aspartame: a safety evaluation based on current use levels, regulations, and toxicological and epidemiological studies. | Julkaisu =Crit Rev Toxicol. | Ajankohta =2007 | Vuosikerta = | Numero =37(8) | Sivut =629-727 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Selite=Review | Tunniste=PMID 17828671 | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu =5.5.2008 | Kieli = | Lopetusmerkki = }}</ref> European Journal of Clinical Nutritionissa vuonna 2008 julkaistu artikkeli aspartaamin ja sen hajoamistuotteiden aineenvaihduntateistä toteaa, että aspartaamin käyttö suurilla annoksilla saattaa liittyä joidenkin psykiatristen sairauksien syntyyn, ja suosittelee asian selvittämiseksi perinpohjaisia jatkotutkimuksia. Erään tutkimustulosten mukaan herkille yksilöille päänsärkyä tai migreeniä voi aiheuttaa aspartaami.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17684524?ordinalpos=4&itool=EntrezSystem2.PEntrez.Pubmed.Pubmed_ResultsPanel.Pubmed_RVDocSum | Nimeke = Direct and indirect cellular effects of aspartame on the brain.| Tekijä = Humphries P, Pretorius E, Naudé H.| Tiedostomuoto = | Selite = kts. keskustelusivu | Julkaisu = National Library of Medicine| Ajankohta = 8. elokuuta 2007| Julkaisupaikka = | Julkaisija = National Center for Biotechnology Information| Viitattu = 3. toukokuuta 2008| Kieli = {{en}}}}</ref>

Versio 31. tammikuuta 2011 kello 18.08

Aspartaamin rakennekaava

Aspartaami (aspartyylifenyylialaniinimetyyliesteri) on keinotekoinen makeutusaine, rakenteeltaan dipeptidi, ja se muistuttaa maultaan sakkaroosia, mutta on sitä noin 100–200 kertaa makeampaa.[1] Aspartaamin kemiallinen kaava on C14H18N2O5, moolimassa 294,303 g/mol ja CAS-numero 22839-47-0. Elintarvikepakkauksissa käytettävä E-koodi on E 951.

Aspartaamia käytetään yleisesti sokerittomissa makeissa tuotteissa, kuten limonadeissa ja makeisissa. Kaikissa sokerittomissa makeisissa sitä ei kuitenkaan ole. Makeutusaineilla makeutetut tuotteet saattavat sisältää aspartaamin lisäksi muita makeutusaineita, jotka peittävät toistensa sivumakuja. Aspartaami hajoaa korkeassa lämpötilassa, joten se soveltuu vain rajoitetusti paistettavien tai keitettävien tuotteiden, kuten leivonnaisten ja jälkiruokien valmistukseen.

Historia

G. D. Searle & Co:lla työskennellyt James Schlatter huomasi aspartaamin makeuden vuonna 1965. Kehittäessään haavanhoitoainetta Schlatter kaatoi vahingossa aspartaamia sormilleen. Schlatter arveli, että aine on vaaratonta ja jatkoi työtään pesemättä käsiään. Myöhemmin hän kostutti sormeaan nostaakseen papereita pinosta ja huomasi silloin aineen makeuden.[2]

Tämän jälkeen yhtiössä kokeiltiin satoja muokattuja versioita aspartaamista, mutta mikään niistä ei ollut ominaisuuksiltaan alkuperäisen veroinen. Aineen havaittiin olevan taloudellista valmistaa, hyvänmakuista ja sen toksisuus oli erittäin pieni. Yhtiö haki ja sai aineelle patentin. Patentti umpeutui vuonna 1992, joten nykyään aspartaamia ja sen valmistustekniikkaa saavat käyttää muutkin valmistajat.[2]

Hyväksymisprosessi

Searle haki Yhdysvaltojen elintarvike- ja lääkevirasto FDA:lta hyväksyntää aspartaamin käyttämiseksi makeutusaineena. Searlen omien tutkimusten mukaan se oli turvallista.

FDA tutki asiaa, ja vuonna 1976 FDA:n tutkimusryhmän raportti havaitsi Searlen tutkimusten olleen muun muassa huolimattomasti suoritettuja ja epätarkasti analysoituja.[3]

Raportin johdosta FDA pyysi oikeusministeriötä kutsumaan suuren valamiehistön koolle tutkimaan, oliko Searlea aihetta syyttää tutkimustulosten väärentämisestä ja olennaisten tulosten salaamisesta. Suurta valamiehistöä ei kuitenkaan koskaan kutsuttu koolle, ja asiaa hoitanut pohjois-Illinois'n valtionsyyttäjä Samuel Skinner palkattiin Searlen lakiasioita hoitaneeseen Sidley & Austin -asianajotoimistoon. Myös hänen seuraajansa, William F. Conlon, palkattiin samaan asianajotoimistoon.[3]

Seuraavina vuosina aspartaamin hyväksynnästä kiisteltiin FDA:n sisällä. FDA:n silloinen pääjohtaja kokosi kolmejäsenisen paneelin pohtimaan aspartaamin hyväksymistä. Paneeli päätyi vaatimaan lisätutkimuksia eikä hyväksynyt aspartaamia.[3]

Searle rahoitti akateemisen ryhmän suorittaman katsauksen omiin tutkimuksiinsa. Katsaus totesi tutkimusten osoittavan aspartaamin turvalliseksi. Vuonna 1981 Ronald Reaganin nimittämä FDA:n uusi pääjohtaja Arthur Hull Hayes yhtyi näkemykseen, ja FDA hyväksyi aspartaamin käytön makeuttajana.[3]

Kuten useimpia muitakin ruuassa käytettäviä synteettisiä kemikaaleja, myös aspartaamia on tutkittu jatkuvasti hyväksynnän jälkeenkin ja sen käytöstä ja terveysvaikutuksista on kiistelty. Useimmat huolet kuitenkin jäivät taakse FDA:n ja Kansanterveysvirasto CDC:n tutkittua useita aspartaamiin liittyviä valituksia ja tultua siihen tulokseen, että aineen käyttö on turvallista. Tähän johtopäätökseen liittyi vuonna 1985 Yhdysvaltojen suurin lääkäriliitto American Medical Association (AMA). Aspartaami on sen jälkeen hyväksytty elintarvikekäyttöön yli 93 maassa.[2]

Euroopan unionin alueella aspartaamia on saanut käyttää vuodesta 1994.[4]

Metabolia

Aspartaami valmistetaan synteesillä asparagiinihappo + fenyylialaniini. Se hajoaa elimistössä aminohapoiksi ja metanoliksi, metanoli taas hapettuu edelleen formaldehydiksi ja muurahaishapoksi. Aspartaamista noin 10 prosenttia muuttuu elimistössä metanoliksi.[5]

Noin 40 prosenttia aspartaamista hajoaa asparagiinihapoksi. Koska aspartaami imeytyy hyvin nopeasti toisin kuin asparagiinihappoa sisältävät proteiinit normaalista ravinnosta, tiedetään että aspartaami voi aiheuttaa korkeita piikkejä veren asparagiinihappopitoisuuksissa.[6][7] Asparagiinihappo on niin sanottu eksitotoksiini.[8]

Aspartaamin fenyylialaniini imeytyy nopeasti, joten aspartaami voi aiheuttaa piikin veren fenyylialaniinipitoisuudessa.Viittausvirhe: Kelpaamaton <ref>-elementti: sisällöttömille refeille pitää määrittää nimi.[9]

Aspartyylifenyylialaniinidiketopiperatsiini syntyy tuotteissa, kun aspartaami vähitellen hajoaa. Tutkimuksissa on saatu selville, että puolessa vuodessa sen jälkeen, kun aspartaami lisätään juomaan, 25 prosenttia aspartaamista on muuttunut DKP:ksi. Jotkut tutkijat ovat huolissaan siitä, että DKP voisi mahalaukussa käydä läpi nitrosaatioprosessin, jolloin syntyy aivokasvaimia aiheuttavaa kemikaalia.[10][11]

Aspartaamin terveysvaikutukset

Suomen elintarviketurvallisuusvirasto Eviran yksiselitteinen kanta on, että aspartaamin käyttö on turvallista eikä siitä aiheudu haittavaikutuksia muille kuin fenyyliketonuriaa sairastaville.[12] Myös Euroopan unionin vastaava viranomainen EFSA ja Yhdysvaltain FDA pitävät ainetta turvallisena.

Katsausartikkelissa vuodelta 2007 tarkasteltiin aspartaamin ja syövän yhteydestä julkaistuja tutkimuksia, eikä aspartaamin karsinogeenisuudesta löytynyt todisteita. Myöskään epidemiologisissa tutkimuksissa ei ole havaittu aspartaamin yhteyttä mihinkään syöpään. Vaikka suuri kerta-annos aspartaamia saattaa vaikuttaa joihinkin biokemiallisiin parametreihin, esimerkiksi aivojen välittäjäaineiden pitoisuuksiin, nykyisen tiedon valossa ravinnosta saatavalla aspartaamilla ei ole vaikutusta hermoston toimintaan.[13] European Journal of Clinical Nutritionissa vuonna 2008 julkaistu artikkeli aspartaamin ja sen hajoamistuotteiden aineenvaihduntateistä toteaa, että aspartaamin käyttö suurilla annoksilla saattaa liittyä joidenkin psykiatristen sairauksien syntyyn, ja suosittelee asian selvittämiseksi perinpohjaisia jatkotutkimuksia. Erään tutkimustulosten mukaan herkille yksilöille päänsärkyä tai migreeniä voi aiheuttaa aspartaami.[14]

Kritiikki

Ramazzini-tutkimukset

Vuonna 2005 italialainen Ramazzini-instituutin tutkijaryhmä havaitsi aspartaamin ja eri syöpäsairauksien yhteyden rotilla.[15] Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto EFSA on julkaissut vuonna 2006 aspartaamia koskevan karsinogeenisuusarvionsa, jossa Ramazzini-instituutin tutkimustuloksia arvioitiin. EFSA päätyi arviossaan lopputulokseen, jonka mukaan ei ole perusteita aspartaamin turvallisuuden laajempaan uudelleen arviontiin eikä ADI-suositusten muuttamiseen. Ramazzini-instituutti toisti tutkimuksensa 2007 ja sai jälleen tulokseksi, että aspartaami lisää rottien syöpiä annoksilla, jotka ovat lähellä ADI-arvoa.[16]

Britannian hallituksen neuvoa antava komitea on arvostellut Ramazzinin tutkimusta.[17] Tutkimusta on arvosteltu muun muassa siitä, että rottien annettiin elää tavallista pidempään, jolloin on epävarmaa, mihin ne kuolivat, sekä siitä, että 9 000 syöpänäytteestä vain 70 annettiin ulkopuolisten tutkijoiden tarkasteltaviksi.[3] Ramazzini-instituutti tyrmää kritiikin. Heidän mukaansa moni muukin karsinogeeni olisi jäänyt löytymättä, jos kokeissa rotat olisi tapettu viikolla 110, kuten aiemmissa aspartaamikokeissa on tehty. Ramazzinin kokeissa aspartaamin syöpävaikutus tulee rotissa esiin selvästi elämän viimeisellä kolmanneksella.[16]

Vuonna 2006 Yhdysvaltain syöpäinsituutti teki tutkimuksen, jossa tutkittiin 340 045 miestä ja 226 945 naista iältään 50-69, ja päätyi johtopäätöksen, ettei aspartaamin käytöllä ja syöpien välillä ole yhteyttä.[18] Ramazzini-instituutin mukaan tutkimuksen kattama 10-15 vuoden aspartaamialtistus on liian lyhyt, jotta aspartaamin mahdollinen syöpäriski voitaisiin todentaa tai poissulkea.[19]

Lähteet

  1. ↑ Elintarviketurvallisuusviraston aspartaami-infosivusto
  2. ↑ a b c How Products Are Made: Aspartame Enotes.com. Viitattu 6. huhtikuuta 2008. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e Melanie Warner: The Lowdown on Sweet?. New York Times, 12. helmikuuta 2006. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 12. huhtikuuta 2008. (englanniksi)
  4. ↑ EFSA ::. Opinion of the Scientific Panel on food additives, flavourings, processing aids and materials in contact with food (AFC) related to a new long-term carcinogenicity study on aspartame
  5. ↑ Oshmanlaw.com
  6. ↑ National Center for Biotechnology Information Plasma amino acid concentrations in normal adults administered aspartame in capsules or solution: lack of bioequivalence.
  7. ↑ National Center for Biotechnology Information Plasma amino acid concentrations in normal adults ingesting aspartame and monosodium L-glutamate as part of a soup/beverage meal.
  8. ↑ National Center for Biotechnology Information The excitotoxic effect of NMDA on human lymphocyte immune function.
  9. ↑ National Center for Biotechnology Information Effect of aspartame and protein, administered in phenylalanine-equivalent doses, on plasma neutral amino acids, aspartate, insulin and glucose in man.
  10. ↑ National Center for Biotechnology Information Increasing brain tumor rates: is there a link to aspartame?
  11. ↑ National Center for Biotechnology Information Mutagenic activity of peptides and the artificial sweetener aspartame after nitrosation.
  12. ↑ Elintarvikevirasto: Väärät käsitykset Evira: Väärät käsitykset
  13. ↑ Magnuson BA, Burdock GA, Doull J. et al.: Aspartame: a safety evaluation based on current use levels, regulations, and toxicological and epidemiological studies.. (Review) Crit Rev Toxicol., 2007, nro 37(8), s. 629-727. PMID 17828671.
  14. ↑ Humphries P, Pretorius E, Naudé H.: Direct and indirect cellular effects of aspartame on the brain. (kts. keskustelusivu) National Library of Medicine. 8. elokuuta 2007. National Center for Biotechnology Information. Viitattu 3. toukokuuta 2008. (englanniksi)
  15. ↑ ensimmäinen Ramazzini-tutkimus
  16. ↑ a b toinen Ramazzini-tutkimus
  17. ↑ Committee on Carcinogenicity of Chemicals in Food, Consumer Products and the Environment
  18. ↑ No cancer risk found in diet soda's aspartame
  19. ↑ Morando Soffritti et al.: Life-Span Exposure to Low Doses of Aspartame Beginning during Prenatal Life Increases Cancer Effects in Rats. Environmental Health Perspectives, syyskuu 2007, 115. vsk, nro 9, s. 1296. National Institute of Environmental Health Sciences. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 5. toukokuuta 2008. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Tietokannat

Kriittisesti suhtautuvat sivut

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Aspartaami&oldid=9737143”