Tämä on lupaava artikkeli.

Ero sivun ”Narsistinen persoonallisuushäiriö” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
(Näytä kaikki arviointia odottavat muutokset)
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Joonasl (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
54 231 muokkausta
per keskustelu -> artikkeliin narsismi
Rivi 69: Rivi 69:


Gustav Schulmanin mukaan narsistisen persoonallisuushäiriön hoidossa pyritään tietoisesti auttamaan potilasta ymmärtämään, että suojautuessaan narsistisin keinoin hän vahingoittaa paitsi toisia, myös itseään, sillä hänen käytöksensä pilaa hänen maineensa ja lisäksi hän saa osakseen muiden ihmisten vihan ja häntä aletaan vältellä. Narsistinen suojarakenne pyritään hoidon avulla purkamaan ja häntä autetaan kestämään alta paljastuvaa masennusta.<ref name="schulman" /> Schulmanin mukaan hoito on varsin vaativaa ja se useimmiten epäonnistuu.<ref name="gs" />
Gustav Schulmanin mukaan narsistisen persoonallisuushäiriön hoidossa pyritään tietoisesti auttamaan potilasta ymmärtämään, että suojautuessaan narsistisin keinoin hän vahingoittaa paitsi toisia, myös itseään, sillä hänen käytöksensä pilaa hänen maineensa ja lisäksi hän saa osakseen muiden ihmisten vihan ja häntä aletaan vältellä. Narsistinen suojarakenne pyritään hoidon avulla purkamaan ja häntä autetaan kestämään alta paljastuvaa masennusta.<ref name="schulman" /> Schulmanin mukaan hoito on varsin vaativaa ja se useimmiten epäonnistuu.<ref name="gs" />

== Narsismista sanottua ==

Asianajaja Markku Salon mukaan narsismi on yksilön sopeutumista haittaava, jäykkä ja pysyvä patologinen persoonallisuuden muoto, joka voi aiheuttaa huomattavaa kärsimystä ympäristössä ja ongelmia ihmissuhteissa<ref>Salo 2009, s. 15–17.</ref>.

Toimittaja [[Mirja Pyykkö|Mirja Pyykön]] mukaan narsisteja on ollut kaikkina aikoina ja kaikissa etnisissä ryhmissä, kulttuureissa, yhteiskuntaluokissa, ammateissa sekä molemmissa sukupuolissa, heitä kiehtoo erityisen paljon [[Valta|vallankäyttö]].<ref name="mp">{{Verkkoviite | Osoite=http://web.archive.org/web/20080822212024/http://www.narsistienuhrientuki.info/index.php?alasivu=180&valikko=2 | Nimeke=Narsistinen persoonallisuushäiriö ”pähkinänkuoressa” | Tekijä=Pyykkö, Mirja | Julkaisija=Narsistien tuki | Viitattu=3.6.2009}}</ref> Tilastollisesti miehillä on narsistinen persoonallisuushäiriö useammin kuin naisilla. Narsistisen persoonallisuushäiriön arvellaan olevan eri lähteiden mukaan 1–9 prosentilla väestöstä.<ref name="gs" /><ref name="info">{{Verkkoviite | Osoite=http://www.narsistienuhrit.info/narsismi.html | Nimeke=Narsismi ja muut persoonallisuushäiriöt | Julkaisu=Narsistienuhrit.info | Viitattu=2.8.2010}}</ref>

Markku Salon mukaan narsistiselle häiriölle on ominaista manipulointikyky, mutta jos narsisti ei saa toista alistumaan tahtoonsa hyvällä, hän pyrkii siihen pahalla: uhkailuin, painostaen, tekemällä rikosilmoituksia, valituksia ja kanteluita.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://narsistienuhrientuki.yhdistysavain.fi/tietoa/julkaisut/markku_salo/__new_page_-122870/ | Nimeke=Persoonallisuushäiriöinen oikeusriidan osapuolena; käytännön kokemuksia | Tekijä=Salo, Markku | Julkaisija=Narsistien uhrien tuki ry | Viitattu=2.9.2010}}</ref> Hänellä on myös tyypillistä luoda itselleen hovi, jonka hän pitää tyytyväisenä muun muassa lahjonnalla. Hovista pois jäävä tai joutuva joutuu aina vainon kohteeksi.<ref>Salo 2009, s. 22.</ref>

Salon mukaan narsistille tyypillinen temmellyskenttä on [[Oikeuslaitos|tuomioistuinlaitos]] ja muut siihen liittyvät viranomaiset kuten [[poliisi]].<ref>Salo 2009, s. 9</ref> Viranomaiset ovat narsismihäiriöisille väline oman tahdon läpi viemiseen, siksi he käyttävät viranomaiskanavia normaalia enemmän. Häiriöinen pystyy kehittämään riidan yksinkin kehittämällä näennäisiä ongelmia voidakseen kontrolloida toista. Hän kerää oikeudenkäynteihin valtavasti aineistoa, ja hän on hyvin taitava selittämään ja luomaan omia totuuksia ja hankkimaan näennäisnäyttöä. Hänen on saatava voittaa kulloinenkin peli ja säilytettävä näin ylivertaisuuskuvitelmansa keinoja kaihtamatta. Häiriöinen voi kohdistaa vastapuoleen aina uusia oikeudenkäyntejä entisten päätyttyä. Ensisijainen tavoite on vastapuolen nujertaminen<ref>Salo 2009, s. 37–66.</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://yle.fi/alueet/turku/2009/11/narsisti_piinaa_lahipiiriaan_ja_viranomaisia_1195674.html | Nimeke=Narsisti piinaa lähipiiriään ja viranomaisia | Julkaisu=Yle.fi Turku | Ajankohta=27.11.2009 | Viitattu=3.8.2010}}</ref>

Johtamisen ja organisaatioiden professori [[Pauli Juuti]]n mukaan työpaikoilla on pahana ongelmana narsistinen johtaja, joka kokee olevansa itse koko organisaatio ja pyrkii nousemaan muiden yläpuolelle.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/06/narsistiset_johtajat_uhkailevat_tyopaikoilla_1693394.html | Nimeke=Narsistiset johtajat uhkailevat työpaikoilla | Tekijä=Salminen, Reeta | Ajankohta=4.6.2010 | Julkaisija=Yle.fi | Viitattu=22.7.2010}}</ref>

== Narsistikuvauksia kirjallisuudessa ja elokuvissa ==
[[Molière]]n ''[[Don Juan]]ia'' voi pitää psykopaatin arkkityyppinä: mies viettelee, raiskaa ja surmaa ilman omantunnontuskia. [[Oscar Wilde]]n ''[[Dorian Grayn muotokuva]]n'' päähenkilö on kauhuromanttista perinnettä edustava narsisti. [[Maria Jotuni]]n ''[[Huojuva talo|Huojuvassa talossa]]'' aviomies Eero taas on henkisesti tyhjä kotityranni. [[Ingmar Bergman]]in elokuvan ''[[Fanny ja Alexander]]'' pirullinen [[piispa]] on tuhota nimihenkilöiden viattoman lapsuuden.<ref name="ma">{{Lehtiviite | Tekijä=Arvonen, Margit | Otsikko=Narsistin koukussa | Julkaisu=Iltalehti/Viikonvaihde | Vuosi=2007 | Numero=2.11. | Sivut=24}}</ref>


== Lähteet ==
== Lähteet ==

Versio 5. syyskuuta 2010 kello 19.06

Narsistinen persoonallisuushäiriö
Michelangelo Caravaggio, Narkissos, 1594–1596.
Michelangelo Caravaggio, Narkissos, 1594–1596.
Luokitus
ICD-10 F60.8
ICD-9 301.81
MeSH D010554
Huom! Tämä artikkeli tarjoaa vain yleistä tietoa aiheesta. Wikipedia ei anna lääketieteellistä neuvontaa.

Narsistinen persoonallisuushäiriö on persoonallisuushäiriöihin kuuluva psyykkinen häiriö. Se hyväksyttiin psykiatriseen diagnostiseen DSM-järjestelmään vuonna 1980.[1] Kansainvälisestä tautiluokituksesta ICD-10:stä puuttuu tämä häiriö, ja se luokitellaan muuksi persoonallisuushäiriöksi[2].

Psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvisen mukaan narsistinen häiriö ei ilmene älyllisinä tai suoritusongelmina eikä myöskään mielenterveysongelmina. Se ilmenee sosiaalisessa käyttäytymisessä, ja kun ihmiseltä puuttuvat tietyt hillitsevät mekanismit, esimerkiksi syyllisyyden- ja häpeäntunteet, hän voi suoriutua älyllisesti keskimääräistä paremmin. Hän ei kykene myöntämään epäonnistumista, mikä voi antaa harhaanjohtavasti kuvan vahvasta itsetunnosta.[3]

Narsismin käsitteen synty

Sigmund Freud vuonna 1905.

Narsismin käsitteen voidaan sanoa tulleen aluksi psykoanalyysin, sittemmin psykiatrian ja psykologian käsitteistöön Sigmund Freudin kirjoituksen Zur Einführung des Narzißmus (1914) kautta. Freud mainitsee, että termi ei ole hänen, vaan se on lainattu Paul Näckeltä.[4] Varsinaisesti narsistisen persoonallisuustyypin hän kuvasi vuonna 1931, ja hänen kuvaustaan pidetään häiriön ensimmäisenä kuvauksena.[5] Käsitteen ”narsistinen persoonallisuushäiriö” esitti ensimmäisenä Heinz Kohut 1968.[6]

Narsisti-sana juontuu Narkissoksesta, joka on kreikkalaisessa mytologiassa esiintyvä komea nuorukainen. Ennustuksen mukaan Narkissos ei eläisi vanhaksi, jos näkisi oman kuvansa. Näkymättömäksi kirottu Ekho-nymfi lähenteli Narkissosta, mutta Narkissos torjui lähentelyt. Sattumalta metsästysretkellä Narkissos näki kuvansa lähteestä ja rakastui kuvaansa, mutta kuva ei antanut hänelle vastarakkautta. Lopulta nuorukainen nääntyi lähteelle. Häntä etsimään tulleet löysivät lähteen reunalta kauniin keltaisen kukan, narsissin.[7]

Ilmeneminen

DMS-IV:n kriteerit

DMS-IV:n mukaan narsistiselle persoonallisuushäiriölle ovat ominaisia laaja-alaiset suuruuskuvitelmat, ihailun tarve ja empatian puute. Se on psykiatrinen diagnoosi, joka määritellään vähintään viidellä seuraavista oirekriteereistä:[8]

  1. Suuret käsitykset itsestään eli liioittelee saavutuksiaan
  2. Keskittyy mielikuviin rajattomasta menestyksestä, voimasta, kauneudesta tai suuresta rakkaudesta
  3. uskoo olevansa niin ainutlaatuinen, että häntä voivat ymmärtää vain muut huomattavat henkilöt tai instituutiot
  4. vaatii korostunutta ihailua
  5. oikeus erityiskohteluun
  6. muiden hyväksikäyttö
  7. empatian puute
  8. kateus (tai uskoo muiden kadehtivan häntä) ja
  9. ylimielisyys ja röyhkeys

Theodore Millonin jaottelu

Psykologi Theodore Millon erottaa narsistisessa luonteessa neljä alatyyppiä, joista samalla henkilöllä voi esiintyä vain yksi tai kaikki yhtä aikaa: [9]

  • Periaatteeton, epäsosiaalisia piirteitä
  • Elitistinen, edellyttää etuoikeuksia, hyödyntää tuttavuuksia, julkisivu ei pidä yhtä todellisuuden kanssa
  • Donjuan-tyyppi, viettelevä, hedonistinen, patologinen valehtelija
  • Kompensatorinen, syvän huonommuuden tunteen täyttämistä ylemmyydentuntoisuudella

Hoito

Narsistisen luonnehäiriötä on pyritty hoitamaan psykoterapialla ja lääkityksellä.[10][11][12]

Persoonallisuushäiriöiden esiintyvyyden on todettu vähenevän 30 ikävuoden jälkeen, mitä on selitetty aikuistumiseen liittyvällä kypsymisellä mutta myös sillä että osaan persoonallisuushäiriöistä, myös narsistiseen, liittyy kuolemanriskin lisääntyminen.[13]

Psykoanalyytikkojen käsityksiä

Psykoanalyytikkojen mukaan narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivällä henkilöllä on laaja-alaisia suuruuskuvitelmia joko mielikuvien tai käytöksen tasolla, hän vaatii ihailua ja häneltä puuttuu kyky empatiaan. Hänen ihmissuhteensa häiriytyvät empatian puutteesta, kateudesta ja ylimielisyydestä. Narsistinen persoonallisuushäiriö alkaa yleensä varhaisaikuisuudessa.[1]

Psykoanalyytikkojen mukaan narsistiselle persoonallisuushäiriölle on tyypillistä tunteettomuus. Ihmiseltä puuttuu kyky kokea tunteita eikä hän näin kykene viestimään tunteiden avulla. Arnold Modellin selittää sen taustaksi tarpeen välttää läheisiin ihmissuhteisiin kuuluvia kokemuksia. Narsistin itseriittoisuuskuvitelma torjuu muihin liittyvät toiveet ja toiveisiin liittyvät ahdistukset.[14] Jos lapsi hyvin varhaisessa vaiheessa kokee vaikeita pettymyksiä äitisuhteessaan eikä hänen tunteisiinsa vastata, hänelle voi alkaa kehittyä epäterve itseriittoisuuden ja kaikkivoipaisuuden tunne, jossa hän ei tarvitse ketään eikä mitään vaan hallitsee itse kaikkea.[15]

Psykoanalyytikko Jorma Myllärniemen mukaan narsistisen luonnehäiriön on arveltu yleistyneen viime aikoina, kun sen sijaan neuroosit olisivat vähentyneet.[15]

Jorma Myllärniemen mukaan narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivä ei koe normaalisti masennusta. Masennus syntyy vain silloin kun hauras persoona hajoaa, itseriittoisuuden ja kaikkivoipaisuuden tunne menetetään. Tällöin ihminen romahtaa. Vertauskuvallisesti ilmaisten narsisti ei taivu vaan taittuu.[15] Tähän masennukseen liittyy itsetuhoisuutta.[16] Gustav Schulmanin mukaan on tilastollisesti todettu, että itsemurhat ja vakava masennus ovat keskimäärin yleisempiä narsistisen diagnoosiryppään potilailla.[16]

Gustav Schulmanin mukaan narsistisen persoonallisuushäiriön hoidossa pyritään tietoisesti auttamaan potilasta ymmärtämään, että suojautuessaan narsistisin keinoin hän vahingoittaa paitsi toisia, myös itseään, sillä hänen käytöksensä pilaa hänen maineensa ja lisäksi hän saa osakseen muiden ihmisten vihan ja häntä aletaan vältellä. Narsistinen suojarakenne pyritään hoidon avulla purkamaan ja häntä autetaan kestämään alta paljastuvaa masennusta.[16] Schulmanin mukaan hoito on varsin vaativaa ja se useimmiten epäonnistuu.[1]

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ a b c Schulman, Gustav: Narsismin yleisyys Narsistien uhrien tuki. Viitattu 3.6.2009.
  2. ↑ Salo 2009, s. 12.
  3. ↑ Kinnunen, Elina: Terminator on narsisti Yliopisto-lehti. 16/1997. Viitattu 3.6.2009.
  4. ↑ Wollschläger, Hans: ”Die sogenannte Spaltung des menschlichen Innern, ein Bild der Menschheitsspaltung überhaupt” Karl May -Gesellschaft. Viitattu 2.9.2010. (saksaksi)
  5. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä info ei löytynyt
  6. ↑ Pines, Maya: New focus on narcissism offers analysts insight into grandiosity and emptiness New York Times. 16.3.1982. Viitattu 3.8.2010. (englanniksi)
  7. ↑ Sirnes, Tollak B.: Naamiona terve mieli (Raimo Mäkelän kirjan esittely) Narsistien uhrien tuki. Viitattu 24.7.2010.
  8. ↑ Stenberg, Jan-Henry: Narsismi ja rajatilat (pdf) Suomen Mielenterveyshoitoalan liitto ry. Viitattu 3.8.2010.
  9. ↑ Millon, Theodore: Personality Subtypes Institute for Advanced Studies in Personology and Psychopathology. Viitattu 3.8.2010. (englanniksi)
  10. ↑ Laine, Pekka: Päihdepsykiatrisen potilaan kohtaaminen ja hoito (pdf) (Abstraktit, s. 7) Stakes. Viitattu 3.6.2009.
  11. ↑ Salo 2009, s. 16–20.
  12. ↑ Pennanen, Tyyne: Millaista on häiriytynyt narsismi Plaza.fi. 2004. A4Media. Viitattu 3.6.2009.
  13. ↑ Läksy, Kristian & Kantojärvi, Liisa: Persoonallisuushäiriöt Therapia Fennica. 2007. Helsinki: Kandidaattikustannus. Viitattu 3.8.2010.
  14. ↑ Mattila, Juhani: Psykoanalyyttinen näkemys tunteista Suomen lääkärilehti. 18–19/1999. Suomen lääkäriliitto. Viitattu 13.6.2009.
  15. ↑ a b c Myllärniemi, Jorma: Narsismi (”Ammattipiireissä varsin yleinen käsitys näyttää olevan, että neuroosien ja muiden lievempien häiriöiden osuus psyykkisessä oirehtimisessa on suhteellisesti vähentynyt, narsististen persoonallisuushäiriöiden ja rajatilojen osuus puolestaan lisääntynyt.”) jotte.info. Viitattu 13.6.2009.
  16. ↑ a b c Schulman, Gustav: Narsismi ja itsemurha Narsistien uhrien tuki. Viitattu 13.6.2009.

Kirjallisuutta

  • Hare, Robert D.: Ilman omaatuntoa. (Without conscience: The disturbing world of the psychopaths among us, 1999). Suomentanut Veijo Kiuru ja Pirjo Haapoja. Helsinki: Gilgames, 2004. ISBN 952-99303-0-5.
  • Hellsten, Tommy: Saat sen mistä luovut: Elämän paradoksit. Helsinki: Kirjapaja, 2000. ISBN 951-625-665-1.
  • Hotchkiss, Sandy: Miksi aina sinä? Narsismin seitsemän syntiä. (Why is it always about you? The seven deadly sins about narcissism, 2003). Suomentanut Raija Viitanen. Helsinki: Basam books, 2005. ISBN 952-5534-11-1.
  • Joutsiniemi, Marketta ym.: Naimisissa narsistin kanssa. Helsinki Jyväskylä: Minerva, 2006. ISBN 952-5591-60-3.
  • Myllärniemi, Jorma: Narsismi: Vamma ja voimavara. Helsinki: Kirjapaja, 2006. ISBN 951-607-379-4.
  • Mäkelä, Raimo: Naamiona terve mieli: Kuinka kohtaan luonnehäiriöisen?. 9. laajennettu painos. Kauniainen: Perussanoma, 2007. ISBN 978-951-888-464-7.
  • Välipakka, Tuija & Lehtosaari, Arja: Sata tapaa tappaa sielu: Narsismin uhrit kertovat. Helsinki: Ajatus, 2007. ISBN 978-951-20-7532-4.

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Narsistinen_persoonallisuushäiriö&oldid=9006313”