12 apinaa (elokuva)
| 12 apinaa | |
|---|---|
| Twelve Monkeys | |
 |
|
| Ohjaaja | Terry Gilliam |
| Käsikirjoittaja | |
| Tuottaja | |
| Säveltäjä | Paul Buckmaster |
| Kuvaaja | Roger Pratt |
| Leikkaaja | Mick Audsley |
| Pääosat | |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
 Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö |
Universal Pictures PolyGram Filmed Entertainment |
| Levittäjä |
UIP-Dunafilm Netflix |
| Ensi-ilta |
27. joulukuuta 1995 |
| Kesto | 129 min |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Budjetti | 29 000 000 $ (arvio) |
| Tuotto | 168 839 459 $[1] |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
12 apinaa (engl. Twelve Monkeys) on Terry Gilliamin ohjaama tieteiselokuva vuodelta 1995. Elokuva on Gilliamin elokuvista taloudellisesti menestynein. Pääosia näyttelivät Bruce Willis, Madeleine Stowe ja Brad Pitt, ja sivuosissa nähdään muun muassa David Morse ja Christopher Plummer. Elokuvalla on epätavallinen kerrontatyyli verrattuna useisiin amerikkalaisiin elokuviin, sillä katsojan annetaan itse täyttää aukot elokuvantekijöiden antamilla vihjeillä.
12 apinaa on saanut innoituksensa vuonna 1962 ilmestyneestä ranskalaisesta lyhytelokuvasta Kiitorata. Tuo mustavalkoinen still-kuvin toteutettu elokuva kertoo myös tulevaisuuden katastrofin jälkeisestä maailmasta ja aikamatkasta menneisyyteen.
Elokuvassa sivuosaa näytteli Brad Pitt, joka pyrki pois ”nätin pojan” imagostaan yrittämällä tehdä hahmostaan mahdollisimman epämiellyttävän näköisen jopa leikkaamalla hiuksensa. Elokuva toi Pittille Oscar-ehdokkuuden parhaasta miessivuosasta.
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
James Cole (Willis) on vanki post-apokalyptisessa tulevaisuudessa. Häntä vaivaavat toistuvat unet miehestä, jota ammutaan lentokentällä. Ihmiskunta on pakotettu asumaan maan alla, eristettynä maan pinnasta, koska ilmakehässä on vuoden 1996 lopussa vapautettu virus. Se tappoi viisi miljardia ihmisistä vuosina 1996–1997. Taudin uskotaan alkaneen bioterrorismina, jonka päätekijänä toimi ”Kahdentoista Apinan Armeija”.
Elokuvassa nimeämättömäksi jäävät tiedemiehet yrittävät lähettää Colen aikakoneella lokakuuhun 1996, muutamaa viikkoa ennen viruksen ensiesiintymistä. Hän kuitenkin ilmestyy Baltimoreen huhtikuussa 1990 ja joutuu pidätyksen jälkeen mielisairaalaan, jossa häntä hoitaa psykiatri Kathryn Railly (Stowe). Sairaalassa Cole tapaa ensimmäisen kerran myös Jeffrey Goinesin (Pitt), sekavan kulutusvastaisen eläinaktivistin. Cole kertoo tutkimuksissa Raillylle (ja muille psykiatrisen laitoksen henkilökuntaan kuuluville) tulevasta ihmiskunnan tuhoavasta pandemiasta ja vaatii saada kuulla näiltä ”Kahdentoista Apinan Armeijasta”. Vastahakoisesti psykiatrit antavat Colen soittaa hänelle tiedemiesten antamaan numeroon, mutta siellä ei ole puhelinvastaajaa kuten pitäisi, vaan numero kuuluu monilapsiselle perheelle. Cole päättelee, että tämän täytyy johtua väärästä ajasta, johon hän on saapunut.
Goines auttaa Colea karkaamaan mielisairaalasta antamalla tälle avaimen ja aiheuttamalla sekasortoa. Cole saadaan kiinni, mutta hetkeä myöhemmin hän katoaa suljetusta huoneesta palaten tulevaisuuteen aikahypyn avulla. Tulevaisuudessa hänet yritetään saada toisen kerran takaisin vuoteen 1996. Hän kuitenkin ilmestyy hetkeksi keskelle ensimmäisen maailmansodan taistelua Ranskan armeijan juoksuhaudassa. Siellä hän tapaa Josén (Jon Seda), toisen vangin, joka on myös lähetetty takaisin menneisyyteen. Colea ammutaan jalkaan kun hän kurottaa kohti loukkaantunutta Joséta. Hetkeä myöhemmin hän siirtyy ajassa eteenpäin alkuperäiseen määränpäähän, vuoden 1996 marraskuuhun. Cole ja Railly jäljittävät Goinesin konferenssiin tämän isän (Plummer) kartanolla. Cole murtautuu kartanoon ja yrittää kysellä Goinesilta viruksen alkuperästä. Goines huomauttaa, että maailmanlaajuinen pandemia oli Colen idea, jonka tämä kertoi mielisairaalassa 1990. Cole kokee erittäin häiritseväksi mahdollisuuden, että hän olisi osittain syyllinen viiden miljardin ihmisen kuolemaan. Cole uskoo olevansa skitsofreenikko, ja että virus- ja aikamatkailutarina on vain hänen sairaan mielensä harha. Poliisin lähestyessä heitä, Railly pyytää Colea antautumaan. Kun Railly menee autoon painamaan äänimerkkiä kiinnittääkseen etsijöiden huomion, Cole katoaa. Etsivien epäilykset Raillyn tarinaa kohtaan kasvavat, kun ballistiikkatutkija varmistaa, että luoti, jonka Railly poisti Colen jalasta oli ensimmäisen maailmansodan aikainen. Hän löytää lisää todisteita siitä, että Cole on puhunut totta ja palaa takaisin eläinaktivistien rakennukselle tekemään heille kysymyksiä.
Colen palattua tulevaisuuteen tiedemiehet onnittelevat häntä siitä, että tämä toi heille elintärkeitä tietoja. Cole kuitenkin uskoo koko tulevaisuuden olevan pelkkää hallusinaatiota ja haluaa palata takaisin vuoteen 1996. Hän suostuttelee tiedemiehet palauttamaan hänet kolmannen kerran takaisin ajassa vuoden 1996 Philadelphiaan. Colelle kerrotaan ne kaupungit, joista pandemia alkoi, ja ne ovat samat kaupungit, joihin tohtori Peters (Morse) matkustaa viikon aikana. Lentokentän turvallisuusviranomainen avaa tietämättömyyttään ensimmäisen virussäiliön ja tekee samalla viruksen leviämisestä peruuttamattoman, koska Petersiä odottaa viruksen hengittämisen vuoksi väistämätön kuolema. Lentokentällä Cole jättää tulevaisuuteen viestin, kertoen tiedemiehille, että he ovat väärillä jäljillä; Kahdentoista Apinan Armeija ei ole syyllinen viruksen vapauttamiseen, ja että hän ei aio palata omaan aikaansa. Toisaalla Railly tapaa tohtori Petersin lentokentällä. Tunnistettuaan Petersin sanomalehden sivulta Goinesin isän assistentiksi, Railly tajuaa Petersin olevan syypää viruksen leviämiseen. Colen luona toinen tulevaisuudesta tullut aikamatkaaja José, joka Colen viestin vuoksi on lähetetty lentokentälle, ojentaa Colelle aseen. José uhkaa, että psykiatri Railly ammutaan, ellei Cole yritä tappaa tri Petersia. Tämän yrityksen aikana lentokentän turvamiehet ampuvat Colen hengiltä, kun tämä vetää aseensa esille koettaessaan pysäyttää Petersiä nousemasta koneeseen. Cole kuolee Raillyn käsivarsille, ja Railly vastaa surulliseen pienen pojan katseeseen; tämä poika on James Cole lapsena todistamassa oman kuolemansa. Tohtori Peters kiirehtii pois alueelta ampumiskohtauksen aikana ja nousee koneeseen. Petersin vieressä istuu tulevaisuuden päätiedemies Jones (Carol Florence): elokuva vihjaa, että hän on saapunut tulevaisuudesta viimeistelemään työn.
Teemat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
James Cole (alkukirjaimet ”J. C.”) on messiashahmo, joka on ”lähetetty toisesta maailmasta yrittämään pelastaa tämä maailma, koko ihmiskunnan hyväksi.”[2] Hän kuolee, jotta tulevaisuuden maailmalla olisi mahdollisuus elää. Hänellä on verentahrima paita, jossa kirjaimet ”Chris-” ovat ainoat selvästi näkyvillä.[3]
Elokuvan teemat mielenvikaisuudesta, huumeista ja aikamatkustuksesta esiintyvät myös monissa Gilliamin elokuvissa: huomattavimmat niistä ovat Fisher King, Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa ja Aikavarkaat.
James Cole on klassinen esimerkki skitsofrenisista oireista: todellisuus vaihtuu, hän uskoo että häntä seurataan implanteilla, ja pystyy ennustamaan tulevaisuuden. Hän myös kuulee ääniä, kun tiedemiehet tutkivat häntä ja tulevaisuus, jota hän kuvaa on tuomiopäivän skenaario. Elokuvan ironiaa on, että hän ei oikeasti kärsi harhoista vaan ne ovat todellisuutta.
Roolit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Bruce Willis | … | James Cole |
| Brad Pitt | … | Jeffrey Goines |
| Madeleine Stowe | … | psykiatri Kathryn Railly |
| Carol Florence | … | tohtori Jones |
| Jon Seda | … | José |
| Christopher Plummer | … | tohtori Goines |
| David Morse | … | tohtori Peters |
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ 12 Monkeys (1995) Box Office Mojo. Viitattu 12.2.2018.
- ↑ Anton Karl Kozlovic: The Structural Characteristics of the Cinematic Christ-figure The Journal of Religion and Popular Culture. Viitattu 27. toukokuuta 2007. (englanniksi)
- ↑ Frances Flannery Dailey: Bruce Willis as the Messiah: Human Effort, Salvation and Apocalypticism in Twelve Monkeys Journal of Religion and Film. Arkistoitu 5.8.2007. Viitattu 27. toukokuuta 2007. (englanniksi)