AAC
AAC on lyhenne sanasta Advanced Audio Coding (”kehittynyt äänen koodaus”). Se käyttää häviöllistä tiedonpakkausta ja on tarkoitettu tietokoneiden äänitiedostoille. AAC suunniteltiin korvaamaan MP3-tiedostot; se tarjoaa samalla bittinopeudella muun muassa paremman äänenlaadun kuin MP3.lähde?
AAC on standardoitu osana MPEG-4-standardia ISO/IEC 14496-3. Tämä standardi sisältää aikaisemman MPEG-2:n AAC-standardin.
Huhtikuussa 2003 Apple sai yleisen huomion kohdistumaan AAC:hen ilmoittamalla, että sen iPod- ja iTunes-tuotteet tulevat tukemaan AAC-muotoisia kappaleita (tiedoston pääte: .M4A) ja että kuluttajat voisivat ladata musiikkia tässä muodossa Internetin kautta.
Myös Nokian matkapuhelimissa on tuki AAC-standardiin. Ensimmäisissä Nokian malleissa tuki rajoittui MPEG-2 pohjaiseen AAC-standardiin ja vuoden 2005 jälkeen tuki kattoi myös MPEG-4 pohjaisen AAC-standardin. Uudemmat Nokian mallit (esimerkiksi N91) tukevat myös tiedostomuotoja AAC+ sekä eAAC+. Nokian lisäksi myös moni muu matkapuhelinvalmistaja on enenevissä määrin ryhtynyt tukemaan AAC-formaattia. Etenkin yhdysvaltalainen Motorola sekä eteläkorealainen Samsung ovat lisänneet AAC-tuella varustettujen puhelimiensa määrää huomattavasti viime vuosina.
Patentit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
AAC-formaattiin liittyy useita patentteja. Patenttien lisensointi on keskitetty Via Licensing -yhtiöön.[1] Pakkaus- ja purkuohjelmat vaativat lisenssin ja näiden tekijöiden on maksettava rojaltimaksuja.[2]
AAC-patenttisalkkuun sisältyy patentteja seuraavilta tahoilta:[3]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Via Licensing: MPEG-2 AAC License Fees (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Advanced Audio Coding (MPEG-4) loc.gov. Viitattu 6.7.2022. (englanniksi)
- ↑ Via Licensing: MPEG-2 AAC Licensors (Arkistoitu – Internet Archive)
