Tämä on hyvä artikkeli.

Anssi Kela

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Anssi Kela
Anssi Kela esiintymässä syyskuussa 2015. Kuva: Reima Heimonen
Anssi Kela esiintymässä syyskuussa 2015. Kuva: Reima Heimonen
Henkilötiedot
Syntynyt29. heinäkuuta 1972 (ikä 51)
Kerava
Ammatti laulaja-lauluntekijä, muusikko, tuottaja, kirjailija, autourheilija
Puoliso Sanna Pinola (vih. 2022)
Muusikko
Laulukielet suomi, englanti
Aktiivisena 1986–
Tyylilajit suomirock, folkrock, poprock, pop
Soittimet laulu, kitara, basso, rummut, kosketinsoittimet, huuliharppu, saksofoni
Yhtyeet
Levy-yhtiöt
Aiheesta muualla
Kotisivut

Anssi Matias Kela (s. 29. heinäkuuta 1972 Kerava) on suomalainen laulaja-lauluntekijä, muusikko, tuottaja, kirjailija ja entinen autourheilija.

Kela nousi ensimmäisen kerran julkisuuteen Pekka ja Susi -yhtyeessä, joka voitti Rock SM -kilpailun vuonna 1993. Yhtye hajosi vuosikymmenen lopussa, jonka jälkeen Kela siirtyi soolouralle. Hän on sittemmin julkaissut seitsemän sooloalbumia, joista monet ovat myyneet kultaa ja platinaa. Kelan debyyttialbumi Nummela on yksi Suomen myydyimpiä kotimaisia albumeja. Uransa aikana Kela on myös säveltänyt ja sanoittanut kappaleita muille artisteille, toiminut sessiomuusikkona ja tuottajana sekä soittanut useissa eri kokoonpanoissa. Hänet on palkittu viidellä Emma-palkinnolla, muun muassa vuonna 2019 Erikois-Emmalla.

Musiikkiuransa ohella Kela on myös ansioitunut autourheilija ja kirjailija. Hän kilpaili neljä vuotta Formula 3 -luokan SM-sarjassa ja ajoi neljään osakilpailuvoittoon. Kirjailijana hän on julkaissut nuottikirjan, romaanin sekä muistelmateoksen.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anssi Kela syntyi 29. heinäkuuta 1972 Keravalla.[1][2] Molemmat hänen vanhempansa olivat ammatiltaan muusikoita; Juha Kela soitti koskettimia Pro Fide -yhtyeessä, kun taas Pirkko Kela työskenteli kanttorina.[2] Anssilla on myös kaksi siskoa ja veli Ville Kela.[3] Anssin kaksi ensimmäistä elinvuotta Kelat asuivat Helsingin Oulunkylässä. Sieltä perhe muutti Kauniaisiin.[1]

Kuusivuotiaana Anssi Kela aloitti viulunsoiton, jonka hän vaihtoi selloon vuotta myöhemmin.[2] Kymmenvuotiaana Kela näki televisiosta, kun Keke Rosberg voitti Formula 1 -maailmanmestaruuden, minkä seurauksena hän kiinnostui autourheilijan urasta.[4] Vuonna 1984 Kelat muuttivat Vihdin kirkonkylälle. Vuotta myöhemmin Anssi ilmoitti isälleen haluavansa vaihtaa sellonsoiton bassoon. Juha Kela lupasi viedä poikansa Pro Fiden harjoitustiloihin kokeilemaan bassonsoittoa, mutta ennen kuin näin ehti tapahtua hän kuoli auto-onnettomuudessa 3. toukokuuta 1985.[1][5] Tämän jälkeen Anssi Kela ”vannoi nuoren pojan vakavuudella” opettelevansa soittamaan bassoa.[5][2] Myöhemmin hän opiskeli vajaan lukuvuoden verran bassonsoittoa Oulunkylän Pop & Jazz konservatoriossa.[6]

Kela suoritti siviilipalveluksen.[7]

Musiikkiura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pekka ja Susi (1986–1999)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kela perusti vuonna 1986 luokkatovereidensa kanssa ensimmäisen yhtyeensä nimeltä Yhdeksäs hetki.[2] Kela soitti yhtyeessä bassoa. Yhdeksäs hetki esiintyi ensimmäisen kerran julkisesti lokakuussa 1986 Vihdin Nummelan seurakuntakeskuksessa.[8] Vuonna 1991 Yhdeksäs hetki vaihtoi nimekseen Pekka ja Susi, ja Anssi Kelasta tuli myös yhtyeen laulaja.[2] Hänen lisäkseen yhtyeeseen kuuluivat kitaristit Pete Prauda ja Antti Nieminen, rumpali Ville Kela sekä taustalaulaja-perkussionisti Zarkus Poussa.[9] Vuonna 1993 Pekka ja Susi valittiin Suomen edustajaksi Ranskan l’Europe d’Art d’Art -festivaaleille.[8] Yhtye lähetti myös demonsa Rock SM -musiikkikilpailun karsintoihin, ja lopulta he etenivät Tampereen Pakkahuoneella järjestettyyn finaaliin.[9] Pekka ja Susi voitti kilpailun. Puoli vuotta myöhemmin BMG Finlandin Asko Kallonen solmi levytyssopimuksen yhtyeen kanssa.[9]

Pekka ja Susi aloitti vuonna 1994 debyyttialbuminsa äänitykset tuottaja Timo Löyvän kanssa. Samalla Antti Niemisestä tehtiin yhtyeen kosketinsoittaja.[9] Ensimmäinen single ”Karhun elämää” julkaistiin kesällä 1994, ja se nousi Rumban 50 Hittiä -listan sijalle 46.[10] Yhtyeen debyyttialbumi julkaistiin lokakuussa 1994, ja se sai negatiivisen vastaanoton kriitikoilta eikä noussut lainkaan Suomen viralliselle albumilistalle.[8][9] Zarkus Poussa erosi vuonna 1996 yhtyeestä. Nelihenkiseksi jäänyt Pekka ja Susi äänitti kaksi uutta kappaletta tuottaja Hiili Hiilesmaan kanssa. Näistä ”Tähtilaulu” julkaistiin singlenä.[8][9] Lopulta Pekka ja Susi hajosi musiikillisiin erimielisyyksiin tammikuussa 1999.[9]

Nummela ja suursuosio (2000–2004)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Musiikkinäyte
Näyte Anssi Kelan kappaleesta ”Nummela”.

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Pekan ja Suden hajoamisen jälkeen Kela jatkoi uusien kappaleiden kirjoittamista. Samalla hän ryhtyi pelkistämään sävellyksiään, sekä upottamaan sanoituksiinsa enemmän suoraviivaisempia tarinoita. Lopulta Kela otti yhteyttä Asko Kalloseen soittaakseen tälle viiden kappaleen demon. Kallonen oli jo valmistautunut torjumaan Kelan, kunnes kuuli demon ensimmäisen kappaleen ”Kaksi sisarta”. Tämän pohjalta tehtiin sopimus Kelan ensimmäisestä sooloalbumista.[11] Levyn tuotannosta vastasivat Kela, Risto Eskolin ja Pekka Witikka.[12] Sen ensimmäinen single ”Mikan faijan BMW” julkaistiin radioihin heinäkuussa 2000. Hitaasta alusta huolimatta kappale nostettiin lopulta kanavien soittolistoille.[11] Parhaimmillaan se kapusi radiosoittolistan kärkikymmenikköön.[13] Levyltä julkaistiin vielä kolme hittisingleä, joista ”Puistossa” nousi listojen kärkeen.[13]

Anssi Kelan debyyttialbumi Nummela julkaistiin 2. maaliskuuta 2001, ja se kapusi Suomen virallisen albumilistan ensimmäiselle sijalle 16 viikoksi.[2][11] Nummela myi lopulta yli 157 000 kappaletta eli multiplatinaa.[14] Se on 2000-vuosikymmenen myydyin albumi Suomessa sekä 2000-luvun myydyin levy vuoteen 2012 asti.[15][16] Levy sai myös positiivisen vastaanoton kriitikoilta. Esimerkiksi Rumbassa se nostettiin yhdeksi ”komeimmista kotimaisista debyyteistä pitkään aikaan.”[17]

Anssi Kela soittamassa rumpuja Vihreät Niityt -tapahtumassa heinäkuussa 2004.

Kesäkuussa 2001 Kela aloitti levynjulkaisukiertueen, jota varten hän kokosi itselleen taustayhtyeen.[18] Kokoonpanoon kuuluivat basisti Antti Karisalmi, kosketinsoittaja Saara Metsberg, sekä rumpalit Ville Kela ja Kelly Ketonen.[19] Alkuvaiheessa yhtyeessä soittivat rumpali Jani Auvinen ja kosketinsoittaja Anna Kuoppamäki.[18] Elokuussa Kela esiintyi yhtyeineen Elämä lapselle -konsertissa Helsingin olympiastadionilla.[20] Marraskuussa julkaistiin Nummelan triplaplatinapainos, joka sisälsi uuden singlen ”Milla”.[21] Kappale oli tehty tilaustyönä Lenka Hellstedtin Minä ja Morrison -elokuvaan, ja se myi yli 10 000 kappaletta eli platinaa.[2][14] Emma-gaalassa Anssi Kela palkittiin parhaana pop/rock-tulokkaana ja vuoden kotimaisena artistina. Nummela voitti Vuoden debyyttialbumi- ja Vuoden myydyin albumi -palkinnot.[22][23] Kela esiintyi myös tilaisuudessa.[24]

Kela vieraili maaliskuussa 2002 rap-artisti Ezkimon kappaleella ”Ei enää milloinkaan”.[25] Vuonna 2002 julkaistiin myös Pekka ja Susi -kokoelma Rannalla, joka sisälsi yhtyeen debyyttialbumin ohella ennen julkaisemattomia kappaleita.[2]

Nummelan levynjulkaisukiertue päättyi elokuussa 2002, jonka jälkeen Kela ryhtyi työstämään seuraavaa albumiaan.[18] Nummelan mittavasta menestyksestä huolimatta Kela ei ottanut paineita toisen levynsä suhteen, sillä hän tiesi sen myyvän erinomaisesti Nummelan vanavedessä muttei läheskään yhtä paljon.[26] Kelan lisäksi Leri Leskinen, Jukka Immonen, Jussi Jaakonaho sekä Lemonator-yhtye toimivat levyllä tuottajina.[27] Suuria kuvioita julkaistiin 28. syyskuuta 2003, ja se nousi Suomen albumilistan kärkeen.[18][26] Levy myi yli 50 000 kappaletta eli platinaa.[14] Single ”1972” kapusi myös listojen kärkeen.[13] Suuria kuvioita sai pääosin positiivisen vastaanoton kriitikoilta. Helsingin Sanomissa todettiin: ”Puutteineenkin Suuria kuvioita on keskitien poplevyksi särmikäs ja ajatuksia herättävä.”[17] Syyskuussa Kela aloitti yhtyeensä kanssa konserttisalikiertueen. Tämän jälkeen he aloittivat klubikiertueen, joka päättyi syyskuussa 2004.[18] Emma-gaalassa Kela oli ehdolla vuoden 2003 miessolistiksi ja Suuria kuvioita vuoden pop/rock-albumiksi.[23]

Suosion hiipuminen (2005–2010)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tammikuussa 2005 julkaistiin Artistit Auttavat Aasiaa–2005 -hyväntekeväisyyssingle ”Maksamme velkaa”, jolla Kela oli mukana.[28] Samaan aikaan hän aloitti kolmannen albuminsa äänitykset Fried Music -studiolla tuottaja Jukka Immosen kanssa.[18] Tuolloin Asko Kallonen oli lähtenyt Sony BMG:ltä perustamaan Niko Nordströmin kanssa Helsinki Music Company -levymerkkiä. He yrittivät houkutella Kelaa mukaansa, mutta hän päätti pysyä Sonylla. Kela on myöhemmin ihmetellyt päätöstään, mutta todennut halunneensa ”koeponnistaa omia siipiään”.[29]

Anssi Kela Helsingin Taiteiden yö -tapahtumassa elokuussa 2008.

Kelan kolmas studioalbumi Rakkaus on murhaa julkaistiin 19. lokakuuta 2005.[18] Se nousi Suomen albumilistan neljännelle sijalle ja myi kultaa.[2] Levyltä julkaistiin neljä singleä, muun muassa radiohitti ”Karhusaari”.[29] Rakkaus on murhaa sai edeltäjiensä lailla hyvän vastaanoton kriitikoilta.[17] Noise.fi-sivuston arviossa todettiin, että Rakkaus on murhaa on ”Anssi Kelan paras levy tähän saakka.”[17] Marraskuussa Kela aloitti yhtyeineen levynjulkaisukiertueen, joka päättyi lokakuuhussa 2006, jolloin hän jäi tauolle.[30][31] Vuoden 2005 Emma-gaalassa Kela oli ehdolla Vuoden miessolisti -kategoriassa.[32]

Kela julkaisi toukokuussa 2007 singlen ”Suomalainen”, joka oli osa Euroopan unionin rasisminvastaista kampanjaa.[33] Elokuussa hän vieraili Mikko Kuustosen ja Jorma Kääriäisen kanssa Ile Kallion albumilla Kirjeitä. Levy julkaistiin nimellä Ile Kallio & Vierailevat Solistit.[25] Keväällä 2008 Kela osallistui Unicefin Tukijoukko-kampanjaan, jonka tehtävänä oli kerätä järjestölle uusia kuukausilahjoittajia.[34] Kampanjaa varten hän levytti kappaleen ”Dance Like It Was ’85”, joka julkaistiin The Hulatones -nimellä. Projektiin osallistuivat myös Antti Karisalmi ja Kelly Ketonen.[35] Kesäkuussa Kela järjesti Unicefille hyväntekeväisyyskonsertin Helsingin Tavastia-klubilla, jossa esiintyivät muun muassa Jenni Vartiainen, Ilkka Alanko ja Jippu.[36] Kesäkuussa 2009 Kela vieraili Ylen Haaveiden ilta -musiikkiohjelmassa, jossa hän esitti Deep Purplen ja Rainbow’n kappaleita yhdessä Pekka Heinon, Toni Parviaisen, Lenni-Kalle Taipaleen, Mikko von Hertzenin ja Ville Kelan kanssa. Kelan veljekset ja Von Hertzen olivat jo suunnitellet samantapaista konserttia Kirkan kanssa kolme vuotta aikaisemmin. Kirka kuitenkin kuoli ennen kuin suunnitelma ehti toteutua.[37]

Huhtikuussa 2009 Kela aloitti yhtyeensä kanssa uuden albumin äänitykset Finnvox-studiolla tuottaja Tommi Vikstenin kanssa. Kela oli päättänyt tehdä konseptialbumin, vaikka tiesi tämän olevan ”kaupallinen itsemurha”.[38] Aukio julkaistiin 9. syyskuuta 2009, ja se nousi albumilistan neljännelle sijalle.[2][39] Single ”Aamu” nousi single- ja latauslistan toiseksi.[13][40] Aukio sai positiivisen vastaanoton kriitikoilta. Esimerkiksi Aamulehdessä todettiin, että albumi on ”kokonaisuutena vaikuttava, aikuinen teos, johon kannattaa syventyä.”[17] Levy osoittautui kuitenkin kaupalliseksi pettymykseksi, ja sitä myytiin vain noin 4 000 kappaletta.[2] Myös levynjulkaisukiertue jäi vain kahdeksaan konserttiin.[41] Maaliskuussa 2010 julkaistiin Kelan ensimmäinen kokoelmalevy Singlet 2000–2010, joka nousi albumilistan sijalle 21.[2] Lopulta Kela irtisanoi levytyssopimuksensa Sony Musicin kanssa.[42] Joulukuussa 2010 hän lanseerasi yhteistyössä Equal Dreams -palvelun kanssa Musiikkipuoti-verkkokaupan, jossa myytiin muun muassa ennenjulkaisemattomia kappaleita ja demoja.[43]

”Levoton tyttö” ja toinen tuleminen (2011–2017)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesäkuussa 2011 Kela lämmitteli Eric Claptonia Helsingin jäähallissa, joka oli käännekohta hänen urallaan. Tuolloin Kela huomasi pitkään jatkuneen huonon menestyksen jälkeen, että hänen musiikilleen oli vielä kysyntää. Omien sanojensa mukaan hän tajusi, että ”Anssi Kela ei ole vielä ohi”.[44] Syyskuussa Kela aloitti yhtyeineen Pienen juhlakiertueen, joka juhlisti Nummela-albumin julkaisusta kulunutta kymmentä vuotta.[45] Marraskuussa hän osallistui Movember-eturauhassyöpäkampanjaan yhdessä Don Johnson Big Bandin Tommy Lindgrenin kanssa.[2] Sen pohjalta Kela julkaisi kappaleen ”Sykkivä eturauhanen” yhdessä Mikko Kuustosen ja Janna Hurmerinnan kanssa.[46] Vuonna 2012 Kela osallistui Pekka Haaviston presidentinvaalikampanjaan, joka sisälsi loppuunmyydyn Kokoaan suurempi Suomi 2012 -tukikonsertin Helsingin jäähallissa.[47] Kesäkuussa Kela solmi uuden levytyssopimuksen Live Nationin kanssa ja aloitti seuraavan albuminsa äänitykset kotistudiossaan.[42] Keväällä 2013 Ylen kanavilla esitettiin Hetkiä Kalliossa -musiikkiohjelma, jossa Kela versioi muiden artistien kappaleita kalliolaisessa yksiössä eri vieraiden kanssa.[48]

Musiikkinäyte
”Levoton tyttö” -kappaleen on usein sanottu pelastaneen Anssi Kelan uran.[49][50]

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Tammikuussa 2013 Kela esitti uuden ”Levoton tyttö” -kappaleensa Uuden Musiikin Kilpailun suorassa lähetyksessä. Hän on myöhemmin kertonut kappaleen saamasta vastaanotosta: ”Esityksestä oli 15 minuuttia, mutta kun avasin kännykän ja katsoin somen reaktiota, tiesin, että urani oli pelastettu.”[51] ”Levoton tyttö” oli vuoden 2013 soitetuin kappale, kun mukaan luetaan radiosoitot, TV-esitykset ja live-esiintymiset.[52]

Kelan viides studioalbumi Anssi Kela julkaistiin 22. maaliskuuta 2013, ja se nousi albumilistan toiseksi.[2][53] Levy sai hyviä arvosteluja, muun muassa Helsingin Sanomissa todettiin: ”Tämä levy pelastaa Anssi Kelan uran.”[17] Levynjulkaisukiertueella nähtiin Kelan taustayhtyeen uudistunut kokoonpano rumpali Kelly Ketosen jättäydyttyä pois aikatauluongelmien vuoksi. Yhtyeen kitaristiksi vaihtunut Ville Kela palasi rumpujen taakse, ja Tuomas Wäinölä värvättiin yhtyeen uudeksi kitaristiksi.[54] Vuonna 2013 Kela esiintyi yli 80 kertaa, joka oli hänen suurin konserttimääränsä sitten vuoden 2001.[55] Emma-gaalassa Anssi Kela oli vuoden miessolistiksi ja artistiksi, ja ”Levoton tyttö” oli ehdolla Vuoden biisi -kategoriassa.[56][57]

Kela esiintymässä Jätkäsaaressa heinäkuussa 2015.

Syyskuussa 2014 Kela solmi uuden levytyssopimuksen Fried Musicin kanssa.[58] Hänen kuudes studioalbuminsa Nostalgiaa julkaistiin 15. toukokuuta 2015, ja se nousi albumilistan neljänneksi.[59][60] Levyn nimikkokappale nousi myös radiosoittolistan sijalle kolme.[60] Albumi sai hyviä arvosteluja, muun muassa Keskisuomalaisen arviossa todettiin, että levy on ”rehellisen röyhkeä, hauska ja täynnä naiivia hyvää mieltä”.[17] Syksyllä Kela järjesti kilpailun, jossa osallistujien tuli tehdä uusi versio jostakin Nostalgiaa-albumin kappaleesta voittaakseen 8 900 euron arvoisen Martin-kitaran. Kilpailuun osallistui yli 250 ihmistä, joista voittajaksi valikoitui Afromikko.[61][62] Kela nähtiin myös Nelosen Vain elämää -musiikkiohjelman neljännen tuotantokauden yhtenä artistina.[63] Hänen sarjassa esittämistään kappaleista alun perin Sannin levyttämä ”2080-luvulla” striimasi kultaa.[64] Joulukuussa Kela esiintyi Hartwall Arenalla järjestetyssä Vain elämää -konsertissa muiden kauden artistien kanssa.[65]

Joulukuussa 2015 Kela julkaisi platinaa striimanneen ”Petri Ruusunen” -singlen, joka oli jatkoa Nummela-albumin kappaleelle ”Puistossa”.[64][66] Keväällä 2016 hän aloitti yhtyeineen Parasta aikaa -konserttisalikiertueen, jonka aikana äänitettiin joulukuussa julkaistu samanniminen livealbumi.[67] Kela nähtiin myös Elastisen Elastinen feat. -ohjelmassa, jonka pohjalta he julkaisivat singlen ”Voitais välillä elää”.[68] Maaliskuussa Kela julkaisi kappaleen ”Mitä tapahtuu?” osana Ylen Kulttuurin välikysymys -kampanjaa.[69] Toukokuussa hän järjesti ilmaiskonsertin Helsingissä Tennispalatsin katolla kiitoksena hänen Facebook-seuraajilleen.[70] Heinäkuussa Kela esiintyi useiden muiden artistien kanssa uudella versiolla Juice Leskisen kappaleesta ”Viidestoista yö”, joka julkaistiin Leskisen kuolemasta kuluneen kymmenen vuoden kunniaksi.[71] Syyskuussa Kela julkaisi singlen ”Musta tuntuu multa”.[72]

Keväällä 2017 TV5 esitti Anssi Kela ja isot biisit -musiikkiohjelman, jossa Kela ja vieraileva artisti versioivat kilpaa erilaisia suomalaisia hittikappaleita.[73] Ohjelman pohjalta Kela julkaisi kahdeksan singleä sekä kokoelmalevyn, joka nousi albumilistan neljännelle sijalle.[74] Toukokuussa Kela esiintyi yhtyeineen Helsingin jäähallissa.[9] Heinäkuussa hän mursi jalkansa kompastuttuaan johtoon Tavastia-klubilla, ja joutui suorittamaan loput kesän konserteista istualteen.[75] Syyskuussa julkaistiin Jean Ramsayn toimittama ja Kalle Björklidin kuvaama Anssi Kela: Kosketusetäisyydellä -kirja.[76] Marraskuussa Kela julkaisi singlen ”Rakkaus upottaa”, joka nousi latauslistan sijalle kahdeksan ja radiolistan sijalle 16.[77][78] Joulukuussa hän esiintyi yhtyeineen Helsingin Kansalaistorin uudenvuodenjuhlassa, joka keräsi yli 80 000 katsojaa.[79]

Tammikuussa 2018 Kela osallistui jälleen Pekka Haaviston presidentinvaalikampanjaan julkaisemalla kappaleen ”Siksi Pekka” yhdessä Markus Nordenstrengin, Olavi Uusivirran ja Pauliina Kokkosen kanssa nimellä Tres Cojones feat. Pauliina Kokkonen.[80]

Huhtikuussa 2018 Kela julkaisi singlen ”Ilves”, joka nousi Suomen radiokanavien soitetuimmaksi kappaleeksi ja striimasi kultaa.[64][81][82] Se oli myös ehdolla vuoden iskelmäksi Iskelmä Gaalassa sekä Vuoden biisi -kategoriassa SuomiRock-radiokanavan Eläköön SuomiRock! -gaalassa.[83][84] Kelan seitsemäs studioalbumi Ääriviivoja julkaistiin 21. syyskuuta 2018, ja se nousi Suomen albumilistan sijalle neljä.[85][86] Levy sai pääosin positiivisen, mutta edeltäjiään vaisumman vastaanoton kriitikoilta.[87] Helsingin Sanomien arviossa todettiin, että Ääriviivoja on ”rönsyilevä albumikokonaisuus, joka hämmästyttää mutta vielä useammin riemastuttaa.”[88] Levyn julkaisun jälkeen Kela aloitti yhtyeensä kanssa konserttisalikiertueen.[89] Ääriviivoja ja sitä seurannut kiertue osoittautuivat kuitenkin kaupallisiksi pettymyksiksi. Kela on myöhemmin todennut olevansa epävarma julkaiseeko hän enää uutta albumia vai keskityykö hän mieluummin yksittäisiin kappaleisiin.[87]

Uran vakiintuminen (2019–)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kela esiintymässä joulukuussa 2019 Helsingin Bio Rexissä järjestetyssä Mun täytyy kävellä näin -konsertissa.

Helmikuussa 2019 Kela palkittiin Emma-gaalassa Erikois-Emmalla, ja hän oli myös ehdolla Vuoden rock -kategoriassa.[90][91] Kela esitti tilaisuudessa myös ”Ilves”-kappaleen EMO Ensemble -kuoron ja Helsinki Metropolitan Orchestran kanssa. Toukokuussa hän aloitti akustisen Iholla-kiertueen.[92] Kesäkuussa Kela tiedotti Pekka ja Susi -yhtyeen palaavan yhteen debyytialbuminsa 25-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. Yhtye esiintyi Espoon kulttuurikeskuksen Louhisalissa 30. lokakuuta 2019.[93] Kela julkaisi lokakuussa myös uuden singlen ”Miljoona volttii”.[94]

Joulukuussa 2019 Helsingin Bio Rex -elokuvateatterissa järjestettiin Kelan Mun täytyy kävellä näin -soolokonserttien sarja. ”Elämäkertakonsertiksi” tituleeratussa tapahtumassa sekoitettiin konserttia, monologia ja filmiä.[95] Kaikki neljä konserttia myytiin loppuun, minkä johdosta tapahtuma järjestettiin myös Tampereella ja Turussa tammikuussa 2020.[96] Myöhemmin konserttisarjaa laajennettiin entisestään lisäkonserttien muodossa kaikilla kolmella kiertuepaikkakunnalla.[97] Mun täytyy kävellä näin keräsi kehuja kriitikoilta. Aamulehdessä se sai täydet viisi tähteä, ja Rumbassa todettiin, että konsertti on ”tyhjentävä tilinpäätös, joka pakottaa Anssi Kelan aloittamaan uransa tulevan luvun puhtaalta pöydältä”.[98][99]

Tammikuussa 2020 Kela julkaisi singlen ”Hyppy sumuun”, joka tehtiin tilaustyönä Urheilugaalaan Matti Nykäsen muistolle.[100] Huhtikuussa Kela solmi uuden levytyssopimuksen Kaiku Recordingsin kanssa.[101] Myöhemmin samana vuonna Mikko Kosonen korvasi Tuomas Wäinölän Kelan taustayhtyeessä.[102] Tammikuussa 2021 Kela nähtiin MTV3:n Laulu rakkaudelle -musiikkiohjelmassa, jossa hän esitti Sipe Santapukille kappaleen ”Vuosien jälkeen”. Kappale on kaksikon yhteinen tuotos yli 15 vuoden takaa. Ohjelman tiimoilta Kela julkaisi sen singlenä.[103][104] Viikkoa myöhemmin julkaistiin Kelan seuraava single ”Sut puhallan pois”, joka toimi myös Syke-elokuva: Hätätilan tunnuskappaleena.[105]

Kela nähtiin Vain elämää -sarjan 12. tuotantokaudella, jonka esitettiin syksyllä 2021.[106]

Maaliskuussa 2022 Kela julkaisi singlen "Revontulet".[107]

Autourheilu-ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1994 Kela pääsi kokeilemaan ensimmäistä kertaa karting-autoilua Vihdin FK-radalla. Harrastus jäi kuitenkin lyhyeen autojen jatkuvan huoltamisen vuoksi. Kesällä 2001 Kelan levy-yhtiö järjesti hänelle ja muille Nummela-albumin tekijöille Helsingin Kart in Clubilla kilpailun, jonka Kela voitti. Ilta-Sanomat uutisoi kisasta, ja muutamia viikkoja myöhemmin Motor Forum pyysi Kelaa kisaamaan rallin MM-sarjaa ajanutta kuljettajaa vastaan. Kela voitti jälleen. Tämän jälkeen hän aloitti uudelleen karting-harrastuksensa. Samaan aikaan Motor Forumin Timo Pulkkinen tiedusteli Kelalta, kiinnostaisiko häntä ajaa formula-autolla. Syyskuussa 2002 Kela pääsi suorittamaan ensimmäisen koeajonsa Formula 3 -autolla Alastarolla. Useampien koeajojen jälkeen Koiranen Bros. Motorsportin Marko Koiranen tarjosi Kelalle kuljettajanpaikkaa kaudelle 2003. Kela suostui, jonka jälkeen hän suoritti ajokortin ja AKK:n rataleimatutkinnon.[4] Koiranen Bros. -talliin kuului myös Apulanta-yhtyeen rumpali Sipe Santapukki.[108]

Viikkoa ennen ensimmäisen kauden avauskilpailua Kelan auto kääntyi ympäri koeajoissa Jurvan Botniaringilla, ja hän jäi puristuksiin ohjaamoon. Seinäjoen keskussairaalassa Kelalta todettiin murtunut ranne ja niskanikama sekä kaksi kasaan painunutta selkänikamaa. Hänen selkänsä oli välittömästi operoitava tai hän halvaantuisi. Kelan selkärankaan kiinnitettiin Helsingissä noin 15 senttimetrin mittainen tukirauta. Toipuessaan Kela pohti autourheilun lopettamista, mutta päätti lopulta jatkaa. Hänen selkänsä jouduttiin kuitenkin operoimaan vielä toistamiseen yhdeksän kuukautta myöhemmin. Kela toipui leikkauksista ja palasi kisaamaan F3-sarjassa kauden 2004 avauskilpailussa Alastarolla. Kela sijoittui kisassa neljänneksi. Kelan paras sijoitus kaudella 2004 oli toinen, ja hänen sijoituksensa sarjan loppupisteissä oli viides.[4]

Kelan oli tarkoitus ajaa Koiranen Bros. Motorsportin kuljettajana Saksan Formula Renault -sarjassa kaudella 2005. Tammikuussa yksi Kelan suurimmista rahoittajista vetäytyi ja suunnitelmat peruuntuivat. Kela päätti sen sijaan kokeilla kilpailemista Porschella Scandinavian Carrera Cup -sarjan osakilpailussa. Hän sijoittui kisassa neljänneksi. Seuraavaksi Kela ajoi Audilla Super 2000 -luokassa Ahvenistolla.[4]

Kela palasi kisaamaan Formula 3 -luokassa kaudella 2006.[4] Hänen sijoituksensa kauden päätöskilpailussa oli viides.[109] Kaudella 2007 Kela johti sarjaa ennen viimeistä osakilpailua, jolloin toinen kilpailija ajoi hänen kylkeensä ensimmäisellä kierroksella.[110] Samana syksynä Kela päätti lopettaa autourheilu-uransa vedoten taloudellisiin ja ympäristöllisiin syihin.[111][112] Uransa aikana hän ajoi 31 kilpailua F3-luokan SM-sarjassa ja saavutti neljä voittoa.[2]

Kirjailijanura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marraskuussa 2001 Like julkaisi Kelan ensimmäisen kirjan Nummela - erään albumin anatomia.[113][2] Teos sisälsi Nummela-albumin nuotit, sekä tarinoita levyn tekoprosessista.[2]

Vuonna 2007 Kelalla oli ollut vaikeuksia kirjoittaa uusia kappaleita, minkä vuoksi hän päätti sen sijaan kokeilla romaanin kirjoittamista. Saatuaan ensimmäisen luonnoksen valmiiksi Kela otti yhteyttä Asko Kallosen vaimoon kirjailija Katja Kallioon kysyäkseen tämän mielipidettä.[114] Kallion kautta Kela sai yhteyden kustannustoimittaja Silja Hiidenheimoon ja kirjailija Mikko Rimmiseen, jotka auttoivat häntä viimeistelemään kirjansa.[115][116] Teos julkaisi Kelan esikoisromaanin Kesä Kalevi Sorsan kanssa elokuussa 2008.[113][2] Sitä myytiin yli 4 000 kappaletta. Kirja kertoo ”onnettomuudessa muistinsa menettäneen Johanneksen yrityksistä palauttaa elämänsä raiteilleen mielikuvitusystävänsä Kalevi Sorsan avustuksella”.[2] Keskisuomalaisen arviossa todettiin, että ”kokonaisuutena Kesä Kalevi Sorsan kanssa pitää sisällään lupauksen erinomaisesta tulevaisuuden kirjailijasta”.[117]

Toukokuussa 2012 Teos julkaisi Kelan muistelmateoksen Matkamuistoja.[2][113] Kirja on kokoelma Kelan ja hänen taustayhtyeensä kiertuetarinoita. Alun perin teoksen tuli koostua Kelan blogikirjoituksista, mutta pian hän totesi kustannustoimittajansa kanssa, että ”se mikä toimii blogissa, ei välttämättä toimi kirjassa”.[118] Matkamuistoja myi alle tuhat kappaletta.[2] Rytmi-lehden arviossa todettiin, että ”Matkamuistoja on niin helppolukuinen, että puoli kirjaa imaisee yhdeltä istumalta”.[119]

Taiteilijakuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esikuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bruce Springsteen (vas.), Neil Young (kesk.) ja Ritchie Blackmore (oik.) lukeutuvat Anssi Kelan suurimpiin esikuviin.

Anssi Kela on nimennyt Juha Kelan, Bruce Springsteenin, Neil Youngin ja Ritchie Blackmoren suurimmiksi musiikillisiksi esikuvikseen. Springsteenin vaikutus näkyy Kelan musiikissa voimakkaimmin; kappaleet kuten ”Nummela”, ”Uudet autot” ja ”Joki” juontavat juurensa suoraan Springsteenin tuotantoon. Neil Youngin kautta Kela oppi ymmärtämään ”itse biisien ja niiden välittämän tunnelman olevan huomattavasti teknistä suoritusta tärkeämpiä asioita.”[120] Ritchie Blackmoren Deep Purple -yhtye pitkälti käynnisti Kelan soittoharrastuksen.[37] Blackmoren musta vaatetus näkyy myös Kelan tavaramerkiksi muodostuneessa tummassa pukeutumisessa.[120]

Musiikkityyli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdeksäs hetki -yhtyeessä Kelan säveltämä ja sanoittama musiikki oli kitarapainotteista poppia, mutta myöhemmin hän ryhtyi omaksumaan vaikutteita hard rockista, speed metalista, funkista ja rap-musiikista.[8] Pekan ja Suden debyyttialbumilla yhtyeen suurin musiikillinen esikuva oli power pop -yhtye Jellyfish, ja Kelan laulutyyli oli huomattavan korkea ja nasaali.[9] Yhtyeen hajoamisen jälkeen Kela muutti sävellystyyliään perinteisemmän laulaja-lauluntekijä-kaavan mukaiseksi. Samalla hän muokkasi laulutyyliään Joni Mitchellin innoittamana pehmeämmäksi ja puhemaisemmaksi.[2][11] Näiden muutosten synnyttämän Nummela-albumin keskeisimpiin piirteisiin kuuluivat myös akustinen kitara, huuliharppu sekä erilaiset elektronisen musiikin piirteet.[26] Kela soitti miltei kaikki levyllä kuultavat instrumentit itse.[12]

Suuria kuvioita -albumista Kela halusi tehdä edeltäjäänsä ”luomumman” ja ”rokkaavamman”. Täten albumi ei sisällä lainkaan eloktronisen musiikin vaikutteita, ja akustinen kitara toimii pääinstrumenttina vain yhdessä kappaleessa.[26] Levyllä on mukana myös muitakin soittajia, kuten Lemonator-yhtye kappaleissa ”1972” ja ”Mies ja meri”.[27] Tietyissä kappaleissa on kuultavissa vaikutteita Neil Young ja Crazy Horse -yhtyeeltä sekä Bruce Springsteenilta.[26] Rakkaus on murhaa -albumilla Kelan vaikutteisiin kuuluivat The E Street Band, Tom Petty, Burt Bacharach ja The Carpenters.[29] Suurimman osan instrumenteista Kela soitti itse, lukuun ottamatta muutamia rumpuraitoja, torvia sekä Pekka Kuusiston sovittamia jousiosuuksia.[121] Aukio-albumilla Kela päätti hyödyntää taustayhtyettään, käytettyään heitä aiemmin vain satunnaisissa kappaleissa.[38]

Nimikkoalbuminsa Kela levytti yksin. Suurimpana inspiraation lähteenä toimi Kelan lapsuuden musiikki 1980-luvulta, kuten Michael Jackson, Duran Duran ja Foreigner.[122] Muutamissa kappaleissa on kuultavissa myös aineksia suomalaisesta rap-musiikista.[123] Nostalgiaa-albumi jatkoi edeltäjänsä malliin ja sisältää vaikutteita Kate Bushilta, Princeltä ja Fleetwood Macilta.[124] Kela on luonnehtinut Ääriviivoja-albumia uransa monipuolisimmaksi kokonaisuudeksi.[125] Piirteitä 1980-luvun musiikista on jälleen kuultavissa, mutta levyllä on myös vaikutteita Pink Floydilta, Pekka Pohjolalta ja jazzista. ”Ilves”-kappaleen yhtenä inspiraation lähteenä toimi Kelan oma kappale ”Mikan faijan BMW”.[126][127] Alun perin Kelan oli tarkoitus hyödyntää taustayhtyettään koko levyllä, mutta hän päätyi lopulta työstämään kappaleita yksin kotistudiossaan.[128] Lopullisella levyllä Kelan koko taustayhtye soittaakin vain kahdella kappaleella.[126]

Sanoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdeksäs hetki sai alkunsa gospel-yhyeenä, joten kappaleiden sanoitukset painottuivat pääasiassa kristinuskoon.[8] Pekka ja Susi -yhtyeessä Kelan sanoitukset olivat tämän omin sanoin ”parhaimmillaan näppärää kielikuvilla leikittelyä ja huonoimmillaan merkityksetöntä sanahelinää”.[9] Yhtyeen hajottua Kela päätti muuttaa sanoitustyyliään suoraviivaisemmaksi tarinankerronnaksi. Tämä oli vastareaktio silloisille ”epämääräisten metaforien tasoilla” liikkuville suomenkielisille sanoituksille.[2][11] Vaikutteita sanoituksiinsa Kela otti kantrimusiikista ja Raymond Carverin kirjasta Rivi riviltä, lyönti lyönniltä, jonka hän oli saanut lahjaksi Asko Kalloselta vuonna 1994.[11] Kallonen oli yrittänyt ohjeistaa Kelaa yksinkertaistamaan sanoituksiaan jo Pekka ja Susi -yhtyeen aikaan ja oli tästä syystä antanut Carverin kirjan Kelalle.[129] Omien sanojensa mukaan Kela ei ”tajunnut sitä silloin yhtään”, vaan näki ”sen niin, että tällaisia juttujahan osaa kirjoitella kuka tahansa”. Vasta Pekan ja Suden hajottua Kela otti Carverin kirjan uudestaan esille ja tajusi, ettei ollut vielä löytänyt ”omaa ääntään” kirjoittajana.[130]

Vuonna 2008 julkaistiin Kelan esikoisromaani Kesä Kalevi Sorsan kanssa, jonka innoittamana hän halusi selvittää, kuinka pitkälle tarinankerronnaliset sanoitukset voisi viedä. Tästä syntyi konseptilevy Aukio, jonka jokainen kappale on osa yhtä suurempaa tarinaa. Samalla Kela pyrki muokkaamaan sanoitustensa sanajärjestystä enemmän kieliopin mukaiseksi.[38]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kela on kasvissyöjä ja absolutisti.[131][132] Hän oli nuorena aktiivinen seurakunnan jäsen ja kuului Suomen Raamattuopiston herätysliikkeeseen. Kela on myöhemmin kuvaillut silloista maailmankuvaansa ”hyvin mustavalkoiseksi ja ehdottomaksi”. Hän on myös kertonut, kuinka innostus musiikkiin vei hänet pois uskonnollisista piireistä. Sittemmin Kela on identifoinut itsensä agnostikoksi tai ateistiksi.[132][133]

Kela oli naimisissa Minna Kelan kanssa vuoteen 2004 asti. Heillä on yksi yhteinen tytär. Kela on sittemmin elänyt avoliitossa entisen kilpa-autoilijan Sanna Pinolan kanssa.[134][135] Heille syntyi tytär vuonna 2013.[131][135] Kela ja Pinola menivät naimisiin 8. maaliskuuta 2022 oltuaan yhdessä lähes kaksikymmentä vuotta.[136][137]

Kela asui Nummelassa vuosina 1995–2003.[132] Sieltä hän muutti Helsingin Punavuoreen.[134] Sittemmin Kela on asunut Käpylässä.[1]

Kela on rakennuttanut itselleen kopion lapsuutensa aikaisessa Ritari Ässä -televisiosarjassa (1982–1986) esiintyneestä ihmeauto KITTistä. Kelan replika on yksi Suomen viidestä vastaavanlaisesta autosta ja todennäköisesti tv-sarjassa esiintyneen alkuperäisen auton tarkin kopio. [138]

Soittimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kitarat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anssi Kela soittamassa vuonna 1957 valmistettua Gretsch Chet Atkins 6120 -sähkökitaraa.

Kelan ensimmäinen oma kitara oli vuosina 1985–1987 Japanissa valmistettu valkoinen Squier Stratocaster, jonka hän osti vuonna 1992 Isolta Roobertinkadulta tuhannella markalla. Tällä kyseisellä kitaralla Kela äänitti myöhemmin muun muassa ”Mikan faijan BMW” -kappaleen sähkökitararaidat.[139]

Kela on Martin-kitaroiden ”Suomen suurlähettiläs”.[140] Hän osti ensimmäisen Martinin akustisen kitaransa alkuvuodesta 1999 Neil Youngin innoittamana. Tällä kyseisellä HD-28 -mallilla hän sävelsi valtaosan Nummelan kappaleista.[141] Vuonna 2015 Kela teetätti Martinilla yhteistyössä Kitarapajan kanssa kaksi mustaa nimikkokitaraa, jotka perustuvat D-45 -malliin. Kitaroiden arvo oli 8900 euroa kappale.[142] Näistä toinen luovutettiin Afromikolle, joka voitti Kelan järjestämän Martin-haasteen.[62] Kela omistaa myös Martinin D-28 -mallisen akustisen kitaran.[141]

Kelan pääasiallinen sähkökitara on vuonna 1957 valmistettu Gretsch Chet Atkins 6120, jonka hän osti Lontoon Vintage & Rare Guitars -kaupasta vuonna 2001.[141][143] Tällä kyseisellä kitaralla hän äänitti valtaosan Suuria kuvioita -albumin kappaleista, sekä lähes kaikki sähkökitararaidat Rakkaus on murhaa -levyllä. Kesällä 2000 Kela hankki Tukholmasta vuonna 1964 valmistetun Gretsch Country Club -sähkökitaran, jota hän käytti muun muassa kappaleessa ”Milla”. Kitaraan on myös asenettu harvinainen Merle Travis Bigsby -vibrakampi.[141] Kela omistaa myös vuoden 1967 Gretsch Nashville 6120 -sähkökitaran, sekä 2000-luvun alkupuolella valmistetun Gretsch White Falconin, jota hän käyttää muun muassa ”Nummela”-kappaleen live-esityksissä.[141][144]

Kela sai ystäviltään neljäkymmentävuotis-syntymäpäivälahjaksi Charvelin valmistaman jäljennöksen Eddie Van Halenin Frankenstrat-kitarasta. Kela antoi soittimen Juha Lottoselle muokattavaksi, joka asensi siihen muun muassa kaulamikrofonin. Kela hankki vuonna 2015 Fender Custom Shopin valmistaman jäljennöksen Nile Rodgersin Hitmaker-kitarasta. Kyseistä mallia valmistettiin vain sata kappaletta. Kela soitti valtaosan Nostalgiaa-albumin kitararaidoista tällä soittimella. Kela omistaa myös vuonna 1962 valmistetun Fender Startocasterin, jota hän käytti muun muassa ”Kuolleen miehen kitara” -kappaleen live-esityksissä.[145]

Kela omisti Fender Custom Shopin valmistaman jäljennöksen Clarence Whiten Telecasterista, johon oli asennettu B-Bender -mekanismi, jonka avulla H-kielen vire voitiin korottaa yhdellä sävelaskeleella. Kela käytti kyseistä kitaraa muun muassa ”Mies ja meri” -kappaleen kitarasoolossa.[141] Myöhemmin hän myi kitaran ja hankki sen tilalle Pave Maijasen aiemmin omistaman vuonna 1958 valmistetun Fender Telecasterin, jota Maijanen käytti vuoden 1992 Eurovision laulukilpailussa, kun hän edusti Suomea kappaleella ”Yamma Yamma”.[143]

Kela omistaa myös Gibson Firebirdin, sekä vuonna 1976 valmistetun Gibson Explorerin.[144][146] Kela käytti muun muassa ”Sormus”-kappaleessa kaksitoistakielistä Rickenbacker 330/12 -sähkökitaraa, jonka hän osti käytettynä Bilmo-yhtyeen Jarmo Vähähakalta.[141] Samaisen albumin kappaleessa ”Kipinöitä” kuullaan Kelan omistamaa Danelectro baritonikitaraa, jota soitti Sipe Santapukki. Myöhemmin Kela käytti kitaraa ”Rakkaus on murhaa” -kappaleessa.[141]

Bassokitarat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kelan ensimmäinen oma bassokitara oli vuonna 1976 valmistettu Fender Precision Bass, jonka hän osti käytettynä kahdellatuhannella markalla. Myöhemmin hän hankki nauhattoman Fender Jazz Bass -bassokitaran, jonka hän osti Nummelan levy ja musiikki -liikkeestä. Vuonna 1990 Kela osti Helsingin Mechelininkadun Bass Center -liikkeestä samana vuonna valmistetun Pedulla MVP-5 -bassokitaran, jota hän myöhemmin käytti muun muassa Pekka ja Susi -yhtyeessä. Kela joutui myymään molemmat Fenderin bassonsa ostakseen kyseisen soittimen; teko, jota hän on myöhemmin kertonut katuvansa.[147] Vuonna 2019 Kela julkaisi sosiaalisen median tileillään kuvan itsestään ensimmäisen Fender-bassokitaransa kanssa ja tiedusteli, saattaisiko kukaan tietää sen olinpaikasta. Vuorokauden sisällä Kelaan otti yhteyttä Jouko Kantola, jolle Kela alun perin myi basson vuonna 1990. Kantola tarjoutui myymään basson takaisin Kelalle, joka suostui tarjoukseen.[148]

Kela omistaa myös Steinberger XL2 -bassokitaran, sekä kaksi Music Man StingRaytä, joista toinen on nauhaton.[149][150] Tämän lisäksi hänellä on vuonna 1964 valmistettu Gibson EB-2, sekä 12-kielinen Hamer Chaparral, jonka hän aikanaan hankki Doug Pinnickin innoittamana.[141]

Kosketinsoittimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kelan isä omisti aikanaan Yamaha CP-70B -sähköpianon, joka jouduttiin palauttamaan Pro Fide -yhtyeen taustaorganisaatiolle Juha Kelan kuoleman jälkeen. Vuonna 2018 Kela osti samanlaisen Yamaha CP-70B -sähköpianon käytettynä, joka osoittautuikin juuri hänen isänsä vanhaksi pianoksi.[151]

Valtaosa Nostalgiaa-albumin kosketinraidoista on soitettu Roland JX-3P -syntetisaattorilla. Kela omistaa myös Roland Juno-106 -syntetisaattorin.[150] Studiossa Kela on käyttänyt Aturian MIDI-kontrolleria, sekä Fairlightin ja Addictive Keysin kosketinmallinuksia.[149][150]

Taustayhtye[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anssi Kela yhtyeineen Helsingin Savoy-teatterissa lokakuussa 2018. Vasemmalta oikealle: Tuomas Wäinölä, Ville Kela, Anssi Kela, Saara Metsberg ja Antti Karisalmi

Nykyinen kokoonpano

  • Anssi Kela – laulu, kitara
  • Antti Karisalmi – basso (2001–)
  • Saara Metsberg – koskettimet (2001–)
  • Ville Kela – rummut (2001–2004, 2013–), kitara (2004–2013)
  • Mikko Kosonen – kitara (2020–)

Entiset jäsenet

Aikajana

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pekka ja Susi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Pekan ja Suden diskografia

Soolo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkelit: Anssi Kelan diskografia ja Luettelo Anssi Kelan kappaleista

Bibliografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Tilaisuus Palkinto Ehdokas Tulos Viitteet
2001 Emma Gaala Vuoden pop/rock-tulokas Anssi Kela Voitto [152]
Vuoden kotimainen artisti Anssi Kela Voitto
Vuoden debyyttialbumi Nummela Voitto
Vuoden myydyin albumi Nummela Voitto
2003 Emma Gaala Vuoden miessolisti Anssi Kela Ehdokkuus [57]
Vuoden pop/rock-albumi Suuria kuvioita Ehdokkuus
2005 Emma Gaala Vuoden miessolisti Anssi Kela Ehdokkuus [57]
2013 Emma Gaala Vuoden miessolisti Anssi Kela Ehdokkuus [57]
Yleisöäänestys: Vuoden artisti Anssi Kela Ehdokkuus
Vuoden biisi ”Levoton tyttö” Ehdokkuus
2018 Emma Gaala Vuoden rock Ääriviivoja Ehdokkuus [57]
Erikois-Emma Anssi Kela Voitto
Eläköön SuomiRock! Vuoden biisi ”Ilves” Ehdokkuus [83]
Iskelmä Gaala Vuoden iskelmä ”Ilves” Ehdokkuus [84]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d Anssi Kela ei kelvannut helsinkiläiseksi Helsingin Uutiset. 8.8.2012. Viitattu 10.3.2016.
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x Kela, Anssi: Biografia Anssi Kela – Virallinen Sivusto. Viitattu 22.4.2018.
  3. ↑ Kukkonen, Milla: Anssi Kela muistelee yli 30 vuotta sitten kuollutta isäänsä: ”Olisinpa saanut tuntea hänet” Me Naiset. 5.5.2017. Viitattu 25.12.2018.
  4. ↑ a b c d e Kela, Anssi: Formulatarina Anssi Kela – Virallinen Sivusto. Viitattu 6.5.2018.
  5. ↑ a b Rask, Anne: Anssi Kela: Nuorena kuollut muusikkoisä kannusti soittamaan Iltalehti. 28.4.2015. Viitattu 23.4.2018.
  6. ↑ Kela, Anssi: Kysymyksiä ja vastauksia - Sivu 15 Anssi Kela – Virallinen Sivusto. Viitattu 29.4.2018.
  7. ↑ Koski, Anne: Anssi Kela, voiko avaruudessa itkeä? Keski-Uusimaa. 6.4.2016. Viitattu 9.5.2018.
  8. ↑ a b c d e f Pekka ja Susi Anssi Kela – Virallinen Sivusto. Viitattu 28.4.2018.
  9. ↑ a b c d e f g h i j Schildt, Saku: Anssi Kelan albumimuistelmat: tarina siitä, kuinka Pekka ja Susi kohosi tähteyden porteille vain pudotakseen kipeästi pilvilinnoista Soundi. 15.2.2017. Viitattu 22.4.2018.
  10. ↑ Sisältää hitin: Levyt ja esittäjät Suomen musiikkilistoilla vuodesta 1961: PAU - PER suomenlistalevyt.blogspot.com. Viitattu 4.6.2018.
  11. ↑ a b c d e f Schildt, Saku: Anssi Kelan albumimuistelmat – levy-yhtiö antoi vielä yhden mahdollisuuden, ja se kannatti: syntyi albumi nimeltä Nummela Soundi. 24.2.2017. Viitattu 22.4.2018.
  12. ↑ a b Nummela-albumin kansilehtinen
  13. ↑ a b c d Sisältää hitin: Levyt ja esittäjät Suomen musiikkilistoilla vuodesta 1961: KAS - KES suomenlistalevyt.blogspot.fi. Viitattu 21.9.2019.
  14. ↑ a b c Musiikkituottajat – Tilastot – Kulta- ja platinalevyt - Artistit: Anssi Kela Musiikkituottajat. Viitattu 11.1.2020.
  15. ↑ Vedenpää, Ville: Anssi Kelan albumi vuosikymmenen myydyin Yle Uutiset. 31.12.2009. Viitattu 24.6.2019.
  16. ↑ Vain elämää on 2000-luvun myydyin levy Suomessa Helsingin Sanomat. 20.12.2012. Viitattu 20.12.2012.
  17. ↑ a b c d e f g Levyarvosteluja Anssi Kela – Virallinen Sivusto. Viitattu 22.4.2018.
  18. ↑ a b c d e f g Kela, Anssi: Sooloura Anssi Kela – Virallinen Sivusto. Viitattu 22.4.2018.
  19. ↑ Bändi 2001–2012 Anssi Kela – Virallinen Sivusto. Viitattu 23.4.2018.
  20. ↑ Elämä lapselle -konsertti soi jälleen Kaleva. 18.7.2001. Viitattu 22.4.2018.
  21. ↑ Paavonen, Mia: Anssi Kela paljastaa, miksi Milla-hitissä miehen olkaan on tatuoitu Jack Nicholson eikä Jim Morrison Ilta-Sanomat. 13.10.2015. Viitattu 22.4.2018.
  22. ↑ Arkistovuosi 2001 Emma Gaala. Viitattu 23.4.2018.
  23. ↑ a b Kela, Anssi: Kaksi Emma-ehdokkuutta Anssi Kela – Virallinen Sivusto. Viitattu 23.4.2018.
  24. ↑ Hurmas, Mira: Vuoden 2001 Emma-gaalan takahuoneen tapahtumat jäivät Anssi Kelan mieleen pysyvästi – ”Aina välillä joku henkilökunnasta tuli sanomaan...” Ilta-Sanomat. 12.12.2018. Viitattu 16.12.2018.
  25. ↑ a b Kela, Anssi: Soittolista: Sivuraiteilla Anssi Kela – Virallinen Sivusto. Viitattu 5.5.2018.
  26. ↑ a b c d e Schildt, Saku: Ensimmäinen askel kohti varjojen maita – vuonna 2002 Anssi Kela joutui mahdottoman urakan eteen Soundi. 7.3.2017. Viitattu 22.4.2018.
  27. ↑ a b Suuria kuvioita -albumin kansilehtinen
  28. ↑ Suomalaisrockarit maksavat velkaa nyt Aasialle Helsingin Sanomat. 11.1.2005. Viitattu 7.6.2018.
  29. ↑ a b c Schildt, Saku: Väliinputoajan tarina – Anssi Kela muistelee Rakkaus on murhaa -albumin syntyä, kukoistusta ja vaivihkaista hiipumista Soundi. 6.4.2017. Viitattu 28.4.2018.
  30. ↑ Kela, Anssi: Keikkailu alkaa taas Anssi Kela – Virallinen Sivusto. 2.11.2005. Viitattu 25.4.2018.
  31. ↑ Kela, Anssi: Anssi vaihtaa lauluntekovaihteelle Anssi Kela – Virallinen Sivusto. 3.10.2006. Viitattu 25.4.2018.
  32. ↑ Kela, Anssi: Anssi Emma-ehdokkaana Anssi Kela – Virallinen Sivusto. 18.1.2006. Viitattu 25.4.2018.
  33. ↑ Anssi Kela teki biisin maahanmuuttajista MTV Uutiset. 18.4.2007. Viitattu 22.4.2018.
  34. ↑ Kela, Anssi: Anssi Unicefin Tukijoukossa Anssi Kela – Virallinen Sivusto. 4.3.2008. Viitattu 2.5.2018.
  35. ↑ Kela, Anssi: The Hulatones Anssi Kela – Virallinen Sivusto. 31.3.2008. Viitattu 2.5.2018.
  36. ↑ Kela, Anssi: Unicef-ilta Tavastialla 12. kesäkuuta Anssi Kela – Virallinen Sivusto. 21.5.2008. Viitattu 6.5.2018.
  37. ↑ a b Kela, Anssi: Haaveiden ilta Anssi Kela – Virallinen Sivusto. 9.6.2009. Viitattu 25.4.2018.
  38. ↑ a b c Schildt, Saku: Kaupallinen itsemurha Anssi Kelan tapaan – lauluntekijä kulki vuonna 2009 yhden polun loppuun, ja se polku vei pohjalle Soundi. 24.4.2017. Viitattu 22.4.2018.
  39. ↑ Kela, Anssi: Aukio julkaistaan 09.09.09 Anssi Kela – Virallinen Sivusto. 20.7.2009. Viitattu 14.2.2020.
  40. ↑ Musiikkituottajat - Tilastot - Suomen virallinen lista: Anssi Kela - Aamu Musiikkituottajat. Viitattu 23.4.2018.
  41. ↑ Kela, Anssi: Vuoden paketointi Anssi Kela – Virallinen Sivusto. 31.12.2009. Viitattu 25.4.2018.
  42. ↑ a b Kela, Anssi: Uusi levytyssopimus Anssi Kela – Virallinen Sivusto. 21.6.2012. Viitattu 25.4.2018.
  43. ↑ Kela, Anssi: Musiikkipuoti Anssi Kela – Virallinen Sivusto. 16.12.2010. Viitattu 2.5.2018.
  44. ↑ Anssi Kela urastaan: Kaikki muuttui puolessa tunnissa Yle. 5.10.2017. Viitattu 31.12.2018.
  45. ↑ Kela, Anssi: Pieni juhlakiertue Anssi Kela – Virallinen Sivusto. 2.9.2011. Viitattu 25.4.2018.
  46. ↑ Anssi Kela yllätti räppäämällä sykkivästä eturauhasesta MTV Uutiset. 24.11.2011. Viitattu 25.4.2018.
  47. ↑ Kela, Anssi: Piiloraita Anssi Kela – Virallinen Sivusto. 17.4.2012. Viitattu 25.4.2018.
  48. ↑ Hetkiä Kalliossa Yle. Viitattu 23.4.2018.
  49. ↑ Mäkinen, Petteri: Anssi Kela pelasti vuodessa uransa Länsiväylä. 29.3.2014. Viitattu 11.1.2020.
  50. ↑ Aalto-Setälä, Julia: Kauriit nuolevat öisin autojen konepeltejä – Anssi Kela kokosi biisiinsä nippelitietoja Googlesta: Vain yksi väite ei pidä paikkaansa Iltalehti. 16.10.2019. Viitattu 11.1.2020.
  51. ↑ Tervo, Toni: Koulukiusaamisesta kappaleen tehnyt Anssi Kela sai fanilta koskettavan viestin – "Se pysäytti" Helsingin Uutiset. 3.10.2018. Viitattu 6.1.2019.
  52. ↑ Anssi Kelan hitti oli viime vuoden soitetuin kappale MTV Uutiset. 14.7.2014. Viitattu 31.5.2018.
  53. ↑ Anssi Kelalta uusi levy: Hiphop-vaikutteita! Iltalehti. 14.3.2013. Viitattu 14.2.2020.
  54. ↑ Kela, Anssi: Muutoksia bändiin Anssi Kela – Virallinen Sivusto. Viitattu 22.4.2018.
  55. ↑ Kela, Anssi: Paras rundi ikinä Anssi Kela – Virallinen Sivusto. 9.12.2013. Viitattu 23.6.2019.
  56. ↑ Anssi Kela: Emma-palkinnon saamatta jääminen harmitti MTV Uutiset. 8.3.2014. Viitattu 23.4.2018.
  57. ↑ a b c d e Arkisto (Valitse "Kaikki vuodet" ja kirjoita Suodata nimellä -kenttään "Anssi Kela") Emma Gaala. Viitattu 29.12.2019.
  58. ↑ Anssi Kela yllättää – pyörsi päätöksensä levyn julkaisusta MTV Uutiset. 30.9.2014. Viitattu 30.9.2014.
  59. ↑ Rask, Anne: Anssi Kela: Nuorena kuollut muusikkoisä kannusti soittamaan Iltalehti. 28.4.2015. Viitattu 14.2.2020.
  60. ↑ a b Musiikkituottajat - Tilastot - Suomen virallinen lista: Anssi Kela - Nostalgiaa Musiikkituottajat. Viitattu 11.1.2020.
  61. ↑ Annila, Silja: Hakkerit pilasivat Anssi Kelan Martin-haasteen – tänään voittaja vihdoin selviää YleX. 26.11.2015. Viitattu 6.5.2018.
  62. ↑ a b Kela, Anssi: Afromikko voitti Martin-haasteen! Anssi Kela – Virallinen Sivusto. 27.11.2015. Viitattu 23.4.2018.
  63. ↑ Tässä he ovat: uudet upeat Vain elämää -artistit! Nelonen. 2.6.2015. Viitattu 22.4.2018.
  64. ↑ a b c Musiikkituottajat - Tutkimukset & Tilastot - Kulta- ja platinalevyt: Kultalevyjen myöntämisrajat (Kappaleiden toistomäärät Spotify-suoratoistopalvelussa 11. tammikuuta 2020) Musiikkituottajat. Viitattu 11.1.2020.
  65. ↑ Vain elämää –albumit julkaistaan perjantaina 30.10.2015 Warner Music Finland. 28.10.2015. Viitattu 3.5.2018.
  66. ↑ Mitä tapahtui Anssi Kelan Puistossa-kappaleen Petri Ruususelle? Radio Nova. 16.12.2015. Viitattu 23.4.2018.
  67. ↑ Meriläinen, Mikko: Anssi Kelan hurja keikkameininki tallennettiin levylle – live-tupla ilmestyy ennen joulua Soundi. 25.10.2016. Viitattu 23.4.2018.
  68. ↑ Anssi Kela hylkäsi rokahtavan biisin levyltään – julkaistiin nyt Elastisen uudistamana versiona! MTV Uutiset. 11.4.2016. Viitattu 23.4.2018.
  69. ↑ Tulusto, Anna: Anssi Kela: ”Eikö jumalauta voitais vain olla?” Yle. 21.3.2016. Viitattu 4.5.2018.
  70. ↑ Marttinen, Vesa: Anssi Kela soittaa keikan Tennispalatsin katolla – "Beatles tämänkin aloitti aikanaan" Yle Uutiset. 5.5.2016. Viitattu 11.1.2020.
  71. ↑ Roivanen, Ida: YleX Ensinäyttö: Tältä kuulostaa, kun Anssi Kela, Vilma Alina, Pyhimys ja muut nykyartistit tulkitsevat Juicea YleX. 4.7.2016. Viitattu 25.4.2018.
  72. ↑ Hopi, Anna: Anssi Kelan uusi kappale on oodi mustalle värille - kuuntele Voice.fi. 21.9.2016. Viitattu 23.4.2018.
  73. ↑ Laurila, Elina: Anssi Kela isännöi uutta ohjelmaa – käy Suomi-hittien kimppuun muun muassa Sannin ja JVG:n kanssa Aamulehti. 1.12.2016. Viitattu 23.2.2017.
  74. ↑ Musiikkituottajat - Tilastot - Suomen virallinen lista: Eri Esittäjiä - Anssi Kela Ja Isot Biisit Musiikkituottajat. Viitattu 15.5.2017.
  75. ↑ Tähtivaara, Sarianne: Anssi Kelan jalka murtui kesken keikan - "Klabbi oli mennyt niin rajun näköiseksi" Iltalehti. 24.7.2017. Viitattu 7.10.2017.
  76. ↑ Fräntilä, Jarkko: Anssi Kelasta kirja, joka vie kosketusetäisyydelle – luvassa jotain erilaista Rumba. 26.5.2017. Viitattu 23.4.2018.
  77. ↑ Musiikkituottajat - Tilastot - Suomen virallinen lista: Anssi Kela - Rakkaus upottaa Musiikkituottajat. Viitattu 23.4.2018.
  78. ↑ Chart Search - Billboard - Anssi Kela: Rakkaus Upottaa Billboard. Viitattu 10.5.2018.
  79. ↑ Kansalaistorin uudenvuodenjuhla keräsi 85 000 kävijää – lastentapahtuma suurin yllättäjä Helsingin Uutiset. 1.1.2018. Viitattu 6.5.2018.
  80. ↑ Tres Cojones: Siksi Pekka feat. Pauliina Kokkonen - Siksi Pekka YouTube. 19.1.2018. Haavisto2018. Viitattu 7.5.2018.
  81. ↑ Korpijaakko, Nadja: Vieraana Anssi Kela: Ilves-biisi on kuin Mikan faijan BMW vuosimallia 2018 YleX. 24.4.2018. Viitattu 25.4.2018.
  82. ↑ Musiikkituottajat - Tilastot - Suomen virallinen lista: Anssi Kela - Ilves Musiikkituottajat. Viitattu 23.6.2019.
  83. ↑ a b Tässä ovat Eläköön suomirock -ehdokkaat Iltalehti. 8.11.2018. Viitattu 11.1.2020.
  84. ↑ a b Iskelmä Gaalassa eniten ehdokkuuksia Lauri Tähkälle ja Juha Tapiolle - katso kaikki ehdokkaat Voice.fi. 11.2.2019. Viitattu 11.1.2020.
  85. ↑ Anssi Kelan Ääriviivoja Universal Music. 11.9.2018. Viitattu 14.2.2020.
  86. ↑ Musiikkituottajat - Tilastot - Suomen virallinen lista: Anssi Kela - Ääriviivoja Musiikkituottajat. Viitattu 30.9.2018.
  87. ↑ a b Aflecht, Tuomas: Anssi Kela pohtii avoimesti levyjen tekemistä: ”Olen kokenut urallani pahan suosion romahtamisen ja nyt näin taas samat pilvet taivaalla” Rumba. 22.9.2019. Viitattu 27.11.2019.
  88. ↑ Jokelainen, Jarkko: Anssi Kelan uutuuslevy on kuin musiikillisessa laboratoriossa vauhkoontuneen tiedemiehen luomus Helsingin Sanomat. 18.9.2018. Viitattu 18.9.2018.
  89. ↑ Saarinen, Reija: Anssi Kela syksyllä konserttisalikiertueelle - myös levy luvassa Radio Suomirock. 8.5.2018. Viitattu 8.5.2018.
  90. ↑ Emma-gaalan ehdokkaat 2019 on julkistettu: Vesta kahmi ehdokkuuksia ylitse muiden Ilta-Sanomat. 11.12.2018. Viitattu 11.12.2018.
  91. ↑ Pudas, Mari: Erikois-Emmalla palkittu Anssi Kela tunnusti: ”Kuulostaa siltä, että olisin kohdellut emmoja epäkunnioittavasti” Iltalehti. 2.2.2019. Viitattu 2.2.2019.
  92. ↑ @anssikela: Anssi Kela sanoo Instagramissa: Suoritan toukokuussa akustisen soolokiertueen, jonka keikat on nyt julkaistu. Luvassa on tiivis pyrähdys kevään klubirundin ja kesän festarikeikkojen välissä. Mies ja kitara -iltamissa kontakti yleisöön on mutkaton: minulle huudellaan biisitoiveita ja reagoin niihin lennossa. Näillä keikoilla kaikki on mahdollista. Tervetuloa! Instagram. 7.6.2019. Viitattu 23.6.2019.
  93. ↑ Koppinen, Mari: Anssi Kelan ura käynnistyi Pekka ja Susi -yhtyeestä, ja nyt bändi tekee yhden keikan paluun Helsingin Sanomat. 4.6.2019. Viitattu 4.6.2019.
  94. ↑ Savonen, Henrik: Anssi Kelan Bio Rex -konserttien liput menevät kuin kuumille kiville – lisäkonserttia pukkaa Rumba. 16.10.2019. Viitattu 16.10.2019.
  95. ↑ Siltanen, Vesa: Anssi Kela tekee sarjan elämäkertakonsertteja, jotka ovat yhdistelmä soolokeikkoja, monologia ja filmiä – ”Nyt ollaan jonkin ison äärellä” Soundi. 4.10.2019. Viitattu 4.10.2019.
  96. ↑ Siltanen, Vesa: Anssi Kelan suositut elämäkertakonsertit rantautuvat alkuvuodesta Tampereelle ja Turkuun Soundi. 14.11.2019. Viitattu 14.11.2019.
  97. ↑ Siltanen, Vesa: Anssi Kelan elämäkertakonserttien sarja paisuu entisestään – Lisäkeikkoja Turkuun, Tampereelle ja Helsinkiin Soundi. 27.11.2019. Viitattu 27.11.2019.
  98. ↑ Niemi, Jussi: Anssi Kela soitti loistavan viiden tähden konsertin Tampereella – ”Yleisö uppoutui kahdeksi ja puoleksi tunniksi todella intensiivisesti” Aamulehti. 10.1.2020. Viitattu 11.1.2020.
  99. ↑ Mattila, Mikael: Reilun kahden tunnin aikana kätilön päälle virtsaamisesta itsemurha-ajatuksiin – Anssi Kela Bio Rexissä Rumba. 19.12.2019. Viitattu 11.1.2020.
  100. ↑ Pänkäläinen, Seppo: Video: Anssi Kelan kunnianosoitus Matti Nykäselle herkisti gaalayleisön – Hall of Fame -pysti ojennettiin äiti Vieno Nykäselle Keskisuomalainen. 17.1.2020. Viitattu 17.1.2020.
  101. ↑ Rapila, Senja: Anssi Kelan vitsikäs kuva ihastuttaa somessa: "Tulin niin hyvälle tuulelle tästä kuvasta!" Voice.fi. 11.4.2020. Viitattu 11.4.2020.
  102. ↑ Jokelainen, Jarkko: Korskea rockkukko Anssi Kela on nykyään täysin pitelemätön Helsingin Sanomat. 8.11.2020. Viitattu 18.11.2020.
  103. ↑ Haili, Aino: Sipe Santapukki ja Anssi Kela olivat aikoinaan toistensa parhaita ystäviä – tuon ystävyyden ansiosta Kela löysi elämänsä rakkauden MTV Uutiset. 1.1.2021. Viitattu 1.1.2021.
  104. ↑ Anssi Kela esitti uuden kappaleensa Secret Song Suomi -ohjelmassa Kaiku Entertainment. 1.1.2021. Viitattu 2.1.2021.
  105. ↑ Anssi Kelan uusi single 'Sut puhallan pois' julki tänään Kaiku Entertainment. 1.1.2021. Viitattu 8.1.2021.
  106. ↑ Hopi, Anna: Tässä ovat uudet Vain elämää -tähdet! Iltalehti. 25.5.2021. Viitattu 25.5.2021.
  107. ↑ Siiri Siikarla: Anssi Kela kertoo yllätyshäistään – vihkimisen jälkeen tapahtui käänne, joka sotki suunnitelmat täysin Ilta-Sanomat. 11.3.2022. Viitattu 11.3.2022.
  108. ↑ Aalto-Setälä, Julia: Sipe Santapukki ja Anssi Kela nostalgisessa yhteiskuvassa - muistatko heidät tällaisina? Iltalehti. 31.10.2017. Viitattu 20.6.2019.
  109. ↑ Kela, Anssi: 1.-2.9.2006 Ahvenisto Anssi Kela – Virallinen Sivusto. Viitattu 20.6.2019.
  110. ↑ Palomäki, Janne: Anssi Kela muistaa elävästi ensikohtaamisen Valtteri Bottaksen kanssa: ”Sanoin kaikille, että tuosta tulee seuraava suomalainen formulakuski” Iltalehti. 9.6.2019. Viitattu 20.6.2019.
  111. ↑ Anssi Kelan ristitiita: ”Puuta halaileva hippi ajaa formulaa” Teknavi. 4.10.2016. Viitattu 22.4.2018.
  112. ↑ Kela, Anssi: Täydellinen kierros Anssi Kela – Virallinen Sivusto. 15.10.2010. Viitattu 20.6.2019.
  113. ↑ a b c Korkee, Sanna: Laulun synty on aina mysteeri Suomen Musiikintekijät. 12.4.2018. Viitattu 21.6.2019.
  114. ↑ Ramsay, Jean: Anssi Kela: Kosketusetäisyydellä, s. 101. WSOY, 2017. ISBN 978-952-291-366-1.
  115. ↑ Ramsay, Jean: Anssi Kela: Kosketusetäisyydellä, s. 102. WSOY, 2017. ISBN 978-952-291-366-1.
  116. ↑ Ramsay, Jean: Anssi Kela: Kosketusetäisyydellä, s. 104. WSOY, 2017. ISBN 978-952-291-366-1.
  117. ↑ Savoila, Petja: Anssi Kela - Kesä Kalevi Sorsan kanssa Keskisuomalainen. 16.8.2008. Viitattu 21.6.2019.
  118. ↑ Kela, Anssi: Matkamuistoja Anssi Kela – Virallinen Sivusto. 3.5.2012. Viitattu 20.6.2019.
  119. ↑ Anssi Kela tutkimusmatkalla kiertue-elämässä Rytmi. 20.8.2012. Viitattu 21.6.2019.
  120. ↑ a b Kela, Anssi: Sylttytehdas Anssi Kela – Virallinen Sivusto. Viitattu 28.4.2018.
  121. ↑ Rakkaus on murhaa -albumin kansilehtinen
  122. ↑ Kela, Anssi: Verbaalimaistiaiset Anssi Kela – Virallinen Sivusto. Viitattu 28.4.2018.
  123. ↑ Vedenpää, Ville: Anssi Kelasta on jälleen lupa tykätä Yle Uutiset. 1.3.2013. Viitattu 28.4.2018.
  124. ↑ Brotkin, Anna: Kasarimaniaa, Queen-fanitusta ja synkkä ojanpohja: aikamatkalla Anssi Kelan kanssa Rumba. 15.5.2015. Viitattu 28.4.2018.
  125. ↑ Anssi Kela julkaisee 21.9. uuden albumin Ääriviivoja - syksyn keikat Findance. 11.9.2018. Viitattu 11.09.2018.
  126. ↑ a b Anssi Kela vieraana: Voittajasapluunan kopiointi ei kiinnosta Yle Areena. 28.9.2018. Viitattu 28.9.2018.
  127. ↑ Kasarigrammari: Kasarigrammari - Anssi Kela YouTube. 21.2.2019. Viitattu 10.3.2019.
  128. ↑ Isoaho, Timo: Anssi Kelakin joutui uutta albumia työstäessään pohtimaan, onko levyjen tekemisessä enää mitään järkeä Soundi. 25.4.2018. Viitattu 24.9.2018.
  129. ↑ Ramsay, Jean: Anssi Kela: Kosketusetäisyydellä, s. 28. WSOY, 2017. ISBN 978-952-291-366-1.
  130. ↑ Ramsay, Jean: Anssi Kela: Kosketusetäisyydellä, s. 30. WSOY, 2017. ISBN 978-952-291-366-1.
  131. ↑ a b Wirtavuori, Sanna: Anssi Kela: ”Lapsille pitää sanoa, että tykkää” Anna. 8.11.2015. Viitattu 23.4.2018.
  132. ↑ a b c Rautio, Tuulia: Anssi Kela soitti lähes tyhjälle salille – Miten pohjalta noustaan takaisin suosioon? Lapin Kansa. 2.4.2017. Viitattu 22.10.2018.
  133. ↑ Uotinen, Jenni: Yökylässä Maria Veitola: Anssi Kela avautuu taustastaan herätysliikkeessä - Löysi lopun ajan merkkejä viivakoodeista Iltalehti. 1.12.2020. Viitattu 1.12.2020.
  134. ↑ a b Koti myynnissä Iltalehti. 15.1.2008. Viitattu 11.2.2016.
  135. ↑ a b Murtomäki, Malla: Anssi Kela ei käytä alkoholia, tupakkaa eikä kahvia – mutta yksi paha addiktio häneltä löytyy Me Naiset. 25.11.2019. Viitattu 27.11.2019.
  136. ↑ Aalto-Setälä, Julia: Yllätyshäät! Anssi Kela meni naimisiin Seiska. 8.3.2022. Viitattu 9.3.2022.
  137. ↑ Siikarla, Siiri: Anssi Kela kertoo yllätyshäistään – vihkimisen jälkeen tapahtui käänne, joka sotki suunnitelmat täysin Ilta-Sanomat. 11.3.2022. Viitattu 11.3.2022.
  138. ↑ Velimatti Honkanen: Lapsuuden­sankarista tuli totta tekniikanmaailma.fi. Viitattu 6.12.2022.
  139. ↑ Anssi Kelan soittimet: 1985 Squier Stratocaster 7.2.2019. YouTube: Anssi Kela. Viitattu 8.6.2020.
  140. ↑ Anssi Kela – Martin Guitar Finland Ambassador C.F. Martin. Arkistoitu 15.9.2018. Viitattu 8.6.2020. (englanniksi)
  141. ↑ a b c d e f g h i Kitaragalleria Anssi Kela – Virallinen Sivusto. Viitattu 8.6.2020.
  142. ↑ Kela, Anssi: Martin-haaste Anssi Kela – Virallinen Sivusto. 17.9.2015. Viitattu 8.6.2020.
  143. ↑ a b Anssi Kela - Mun täytyy kävellä näin - Elämänkertakonsertti / Feat.fi 15.4.2020. YouTube: Feat. Viitattu 10.6.2020.
  144. ↑ a b Anssi Kelan kitarakamat 6.4.2019. YouTube: Anssi Kela. Viitattu 8.6.2020.
  145. ↑ Custom Boards - Anssi Kelan kitarat 31.7.2016. YouTube: Custom Boards Finland. Viitattu 8.6.2020.
  146. ↑ Studiossa: Anssi Kela 19.4.2018. YouTube: Rockway.fi. Viitattu 10.6.2020.
  147. ↑ Anssi Kelan soittimet: 1990 Pedulla MVP-5 9.1.2019. YouTube: Anssi Kela. Viitattu 8.6.2020.
  148. ↑ Anssi Kelan soittimet: 1976 Precision Bass 27.3.2019. YouTube: Anssi Kela. Viitattu 8.6.2020.
  149. ↑ a b Meriläinen, Mikko: Esittelyssä Anssi Kelan vehkeet. Soundi, 2015, nro 4, s. 44–47. Pop Media Oy.
  150. ↑ a b c Videoblogi, osa 9: Kellarin esittely 10.10.2014. YouTube: Anssi Kela. Viitattu 8.6.2020.
  151. ↑ Eriksson, Anssi: Anssi Kelan juuri jakama liikuttava tarina isänsä vanhan sähköpianon kohtalosta lämmittää sielua ja mieltä Soundi. 6.8.2018. Viitattu 8.6.2020.
  152. ↑ Hurmas, Mira: Vuoden 2001 Emma-gaalan takahuoneen tapahtumat jäivät Anssi Kelan mieleen pysyvästi – ”Aina välillä joku henkilökunnasta tuli sanomaan...” Ilta-Sanomat. 12.12.2018. Viitattu 3.1.2020.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Anssi Kela.
Kansainväliset
Kansalliset
Taiteenala
Henkilöt
Muut

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Anssi_Kela&oldid=22301076”