The Shining – Hohto

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Hohto (elokuva))
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
The Shining – Hohto
The Shining
Ohjaaja Stanley Kubrick
Käsikirjoittaja Stanley Kubrick
Diane Johnson
Perustuu Stephen Kingin romaaniin Hohto
Tuottaja Stanley Kubrick
Säveltäjä Wendy Carlos
Kuvaaja John Alcott
Leikkaaja Ray Lovejoy
Pukusuunnittelija Milena Canonero
Pääosat Jack Nicholson
Shelley Duvall
Danny Lloyd
Scatman Crothers
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Yhdistynyt kuningaskunta
Tuotantoyhtiö Warner Bros.
Levittäjä Warner Bros.
Netflix
Columbia Pictures
Ensi-ilta
Kesto 144 min (US-versio)
119 min (kansainvälinen versio)
146 min (alkuperäinen versio)
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 19 miljoonaa dollaria
Tuotto 44,4 miljoonaa dollaria[1]
Seuraaja Doctor Sleep
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

The Shining – Hohto on vuonna 1980 ensi-iltansa saanut Stanley Kubrickin ohjaama kauhuelokuva. Se perustuu Stephen Kingin samannimiseen romaaniin. Pääosia näyttelevät Jack Nicholson ja Shelley Duvall. Elokuva on useasti valittu yhdeksi kautta aikojen parhaista ja pelottavimmista kauhuelokuvista. Se ei nojaa raakuuteen vaan lähinnä psykologiseen kauhuun. Stephen King ei ollut tyytyväinen Hohto-elokuvaan, koska Kubrick muutti juonta vahvasti ja muutti useita kohtauksia.lähde? Siksi vuonna 1997 ohjattiin kirjasta Mick Garrisin minisarja Stephen Kingin Hohto, joka on lähempänä kirjailijan näkökulmaa. Rodney Ascher teki vuonna 2012 dokumentin Huone 237, joka perehtyi tulkitsemaan Kubrickin Hohdon sisältöä.

Elokuvan ohjauksessa Kubrick suosi pitkiä ottoja ja kamera-ajoja, joissa usein seurattiin yksittäisen henkilön tai henkilöiden liikkumista. Kameroissa käytettiin useimmiten laajakulmaobjektiiveja. Myös paljolti Kubrickin tavaramerkkeinä tunnetut symmetrinen tyyli ja perspektiivien käyttö kuvaamisessa on vahvasti läsnä elokuvan visuaalisuudessa.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjailija Jack Torrance (Jack Nicholson) saa työpaikan syrjäisen Overlook-hotellin talvihoitajana. Häntä varoitetaan työhaastattelussa vuonna 1970 sattuneesta tapauksesta, jossa niin ikään hotellin talvihoitajana toiminut mies sairastui ”mökkihöperyyteen” ja tappoi sekä vaimonsa että molemmat tyttärensä. Mies oli perheensä surmaamisen jälkeen ampunut itsensä. Jack ottaa kertomuksesta huolimatta paikan vastaan.

Hotelliin muuttavat Jackin mukana tämän vaimo Wendy (Shelley Duvall) sekä poika Danny (Danny Lloyd). Danny puhuu itsekseen mielikuvitusystävälleen Tonylle, jonka hän sanoo asuvan hänen suussaan. Tony näyttää Dannylle asioita ja on varoittanut häntä hotellista.

Perheelle esitellään hotellin paikkoja ennen sen sulkemista. Danny tapaa herra Halloranin (Scatman Crothers), joka kykenee puhumaan hänelle avaamatta suutaan. Herra Halloranilla on kyky ”hohtaa” ja käy ilmi, että sama kyky on myös Dannylla. Halloran varoittaa Dannya hotellissa sattuneista pahoista asioista, jotka eivät lähde pois. Ne ilmestyvät joskus eikä niitä pidä uskoa niiden ilmestyessä. Lisäksi Halloran kieltää Dannya menemästä huoneeseen numero 237.

Jack päättää aloittaa kirjoittamisen ja kieltää Wendya häiritsemästä häntä. Hän ei onnistu kuitenkaan saamaan inspiraatiota eikä kirjoittaminen edisty. Jack ei suostu käymään kävelyllä tai rentoutumaan muutenkaan, ja hän erakoituu vähitellen. Samalla katsoja alkaa saamaan viittauksia siitä, että hotellissa saattaa kummitella. Talvella lumimyrsky saartaa hotellin ja perhe jää eristyksiin. Lopulta Jackin mielenterveys pettää täysin ja hänen perheensä joutuu suureen vaaraan.

Ohjaaja Stanley Kubrickin tyylin mukaisesti elokuva ei anna missään vaiheessa suoraa selitystä tapahtumilleen.

Roolit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Jack Nicholson … Jack Torrance  
 Shelley Duvall … Wendy Torrance  
 Danny Lloyd … Danny Torrance  
 Scatman Crothers … Dick Hallorann  
 Barry Nelson … Stuart Ullman  
 Philip Stone … Delbert Grady  
 Joe Turkel … Lloyd  
 Anne Jackson … lääkäri  
 Tony Burton … Larry Durkin  
 Lia Beldam … nuori nainen huoneessa 237  
 Billie Gibson … vanha nainen huoneessa 237  
 Barry Dennen … Bill Watson  
 David Baxt … metsänvartija  
 Manning Redwood … metsänvartija  
 Lisa Burns ja Louise Burns … Gradyn tyttäret  

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oregonissa sijaitseva Timberline Lodge toimi Overlook Hotellin ulkokuvauspaikkana.

Hohdosta on useita eripituisia versioita. Ensi-iltaversio kesti 146 minuuttia, mutta Kubrick leikkasi siitä lopun sairaalakohtauksen ja pituudeksi tuli 143 minuuttia. Kohtauksessa Wendy keskustelee Jackin palkanneen Ullmanin kanssa.[2][3] 143-minuuttinen versio on saatavissa Pohjois-Amerikassa. Kubrick valtuutti vielä 24 minuuttia lisää leikkauksia. Tämä 119-minuuttinen versio on saatavilla Euroopassa.[4] Syiksi eurooppalaisen versioon tehtyihin lyhennyksiin elokuvan vastaavana tuottajana toiminut ohjaajan lanko, Jan Harlan, mainitsee amerikkalaisen version saatua yleisöltä heikon vastaanoton sekä valituksia Warner Brosin johdolta elokuvan liiallisen epäselvästä moniselitteisyydestään.[5]

Kubrick oli tunnettu perfektionistina ja paikoin ankarana ohjaajana: Hohtoa työstäessä hän vei näyttelijätär Shelley Duvallin Guinnessin ennätysten kirjaan vaatimalla tältä 127 uusintaottoa yhdestä kohtauksesta. Myös Scatman Crothers sai yhdessä kohtauksessa esittää 120 ottoa. Hohdon teosta on jäänyt elämään muitakin Kubrickin ohjaustyylin perfektionistisuutta, omalaatuisuutta ja jopa sadistisuutta kuvaavia anekdootteja. Kubrickin on esimerkiksi kerrottu käskeneen koko filmiryhmää kohtelemaan Shelley Duvallia kaltoin ilman mitään syytä. Kuvaussessiot olivat Duvallille niin stressaavia, että tämä kiskoi itseltään hiuksia päästä. Duvallin saaman kohtelun Hohdon kuvauksissa on väitetty jopa suistaneen näyttelijättären mielenterveyden raiteiltaan.[6] Dannyn roolia varten haastateltiin yli 5000 lapsinäyttelijää. Kubrick vaati sihteeriään kirjoittamaan Jack Torrancen usean sadan sivun pituisen kirjakäsikirjoituksen kokonaan, vaikka kirjasta nähdään elokuvassa vain joitain sivuja.[7]

Kubrickin kerrotaan elokuvaa tehdessä ottaneen vaikutteita David Lynchin elokuvasta Eraserhead luodakseen surrealistisen vaikutelman katsojalle, minkä takia monia kohtauksia pidetään yhäkin eriskummallisina.[8] Myös symbolismia on ripoteltu elokuvaan mukaan; esimerkiksi näky hisseistä, joiden ovet avautuvat ja verta tulvii vyörynä, oletetaan symboloivan hotellin pahuutta.

Kubrick halusi suojella nuorta Danny Lloydia elokuvan kauhuilta. Luovan ohjauksen keinoin kuusivuotias Danny ei tiennyt näyttelevänsä kauhuelokuvassa. Asia selvisi hänelle vasta vuosia elokuvan julkaisun jälkeen.

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva ei ollut ehdolla yhteenkään Oscariin. Se oli ehdolla Razzie-palkintoon huonoimmasta ohjaajasta ja naispääosan näyttelijästä. Vaikka se ei ilmestymisaikoinaan saanut lämmintä vastaanottoa, on Hohdosta tullut ajan myötä arvostettu modernin kauhun merkkiteos. Hohdon myöhemmin saamasta arvostuksesta kertoo myös se, että se on Internet Movie Databasen parhaiden kauhuelokuvien listalla kolmantena Psykon ja Alienin jälkeen.

Hohto-elokuvan myöhemmin saavuttamasta klassikkoasemasta huolimatta Stephen King ei ole koskaan lakannut suhtautumasta romaaninsa elokuvasovitukseen hyvin epäsuopeasti.lähde? King on esimerkiksi kritisoinut Kubrickin kirjoittamaa versiota Wendy Torrancen hahmosta ja katsonut sen tekevän elokuvan naiskuvasta sovinistisen,[9] vaikkei täysin tyrmääkään Shelley Duvallin roolisuoritusta. King on myös pitänyt Jack Nicholsonia epäonnistuneena valintana Jack Torrancen rooliin lähinnä syystä, että Nicholsonin roolisuorituksen myötä hahmo vaikuttaa jo alusta alkaen valmiiksi hullulta.[9] King on katsonut, että Kubrickin käsikirjoitus vesittää alkuperäistarinan muokkaamalla siitä kokonaisuudessaan kyynisemmän ja muun muassa sivuuttamalla Kingin keskeisenä pitämän alkoholismiteeman.[10]

Jatko-osa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marraskuussa 2019 sai ensi-iltansa Mike Flanaganin ohjaama ja käsikirjoittama jatko-osa, Doctor Sleep, joka perustuu Stephen Kingin vuonna 2013 kirjoittamaan Hohto-romaaniin jatko-osaan, Tohtori Uneen. Elokuvassa on paljon visuaalisia viittauksia Kubrickin elokuvaan ja suoranaista kohtausten toistoa siitä[11], vaikka se ei sitoudukaan juonellisesti Kubrickin käsikirjoitukseen[12].

Eroavaisuudet kirjaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.
  • Kirjassa Jack on entinen alkoholisti ja alkoholismin teema on muutenkin läsnä jatkuvasti. Kirjassa herra Ullman kuvailee hotellin entisen talonmiehen, Delbert Gradyn olleen juoppo, mutta elokuvassa tätä ei mainita, vaan Ullman kuvailee häntä aivan tavalliseksi mieheksi.
  • Kirjassa on paljon erityisesti Jackin elämäntarinaa kuvailevia takaumia. Elokuvassa hahmojen taustoja ei juurikaan avata.
  • Kirjassa huone, johon Halloran kieltää Dannyä menemästä, on numero 217, elokuvassa taas 237. Myös tapahtumat huoneessa ovat erilaiset. Kirjassa Dannyn mennessä huoneeseen hän löytää kylpyammeesta kuolleen, mädäntyneen naisen, joka nousee ylös ja kuristaa häntä. Jack menee huoneeseen etsimään naista ja huomaa ammeen olevan tyhjä ja puhdas, mutta poistuessaan näkee naisen hahmon kylpyverhon läpi, jolloin hän pakenee. Elokuvassa Dannyn äiti kertoo myöhemmin Jackille, että joku tuntematon nainen kuristi Dannya huoneessa. Jack menee huoneeseen 237 elokuvassa, hän näkee aluksi kauniin nuoren naisen nousevan ammeesta ja suutelee tätä. Sitten nainen muuttuu mätäneväksi vanhan naisen ruumiiksi ja alkaa nauraa. Kauhistunut Jack pakenee.
  • Dannyn kuvailee mielikuvitusystäväänsä Tonya elokuvassa sanoin ”pikkupoika joka asuu suussani”. Kirjassa Danny kertoo Tonyn olevan hahmo, joka ”näyttää hänelle asioita”.
  • Kirjassa hotelli on paha, joka sisältää oikeita kummituksia. Elokuvassa ei anneta suoraan ymmärtää niin ja kaikki pelottavat näyt ja oudot henkilöt (muun muassa käytävän kaksostytöt) saattavat olla vain aineellistuneet elävimmiksi Dannyn hohtamisen avulla, jonka annetaan ymmärtää olevan tarinan ainoa yliluonnollinen tekijä.
  • Jack jahtaa perhettään kirjassa roque-maila (amerikkalainen versio kroketista) aseenaan, kun taas elokuvassa hänellä on kirves.
  • Kirjassa Halloran pääsee hotelliin ja Jack tyrmää hänet mailalla, mutta hän virkoaa ja auttaa Wendyn ja Dannyn mukanaan pakoon. Elokuvassa Jack taas tappaa hänet kirveellä, jolloin vain Wendy ja Danny selviävät hengissä.
  • Kirjassa hotellin lämmityskattila räjähtää tuhoten hotellin ja tappaen Jackin. Elokuvassa hotelli ei tuhoudu, vaan Jack eksyy jahdatessaan Dannya pensaslabyrinttiin ja jäätyy hengiltä. Kirjassa kyseistä labyrinttia ei edes ole.
  • Kirjassa hotellin pihalla on topiaario (eläinten muotoon leikattuja pensaita), elokuvassa pensaslabyrintti.
Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Analyysi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hohto on todella yleinen analyysin kohde. Monet elokuvan faneista sekä historioitsijoista ovat yrittäneet luoda selityksiä elokuvan tapahtumille. Elokuvasta huomataan myös vuosi vuodelta enemmän yksityiskohtia, jotka Kubrick on piilottanut elokuvaan. Esimerkiksi viittauksia siihen, että Overlook-hotellissa kummittelisi on huomattavasti enemmän kuin päältäpäin näyttäisi. Elokuvassa on nimittäin monia kohtauksia joissa hahmot kävelevät ympäri hotellin käytäviä, ja taustaa analysoimalla käy ilmi, ettei hotellin rakenne ole loogisesti järkevä.[13] Lisäksi taustaa katsomalla huomaa silloin tällöin ilmiöitä, joissa esine katoaa, siirtyy tai kääntyy otosten vaihtuessa.

Salaliittoteoriat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Salaliittoteoreetikko Jay Weidnerin mukaan Kubrick on jättänyt The Shining – Hohto -elokuvaan viestejä, jotka kertovat tarkkasilmäisille, että Apollo 11 -kuulento oli huijausta ja että Kubrick ohjasi kuulennon studiossa. Salaliittoteorian mukaan Kubrick olisi kuvannut kuulentoon liittyvät materiaalit avaruusaiheisen elokuvansa 2001: A Space Odyssey tekemisen yhteydessä ja että Kubrick olisi piilottanut The Shining – Hohto -elokuvaan useita todisteita myöntääkseen osallisuutensa huijauksessa. Muiden muassa elokuvassa Dannyllä on Apollo 11 -kuvioinen paita ja hän nousee raketin laukaisualustaa muistuttavan kokolattiamaton kuvion päällä seisomaan. Elokuvassa ruokavarastossa on kuulentoihin yhdistettyä Tang-merkkistä juomaa.[14]

Kubrickin tytär Vivian Kubrick on kuitenkin kieltänyt kaikki väitteet siitä, että isänsä olisi ikinä mennyt lavastamaan mitään. Haastatteluissa Vivian on aina kertonut, että "Isä oli mies joka oli aina totuuden puolella. Hän kertoi aina totuuden vaikka se riskeeraisi hänen henkensä. Eikö isäni olisi viimeinen henkilö, joka ottaisi osaa sellaiseen kansan petokseen?"[15]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ http://www.boxofficemojo.com/movies/?id=shining.htm
  2. ↑ The Lost Ending Of The Shining Explained Ben Arnold. Viitattu 7.1.2022. (englanniksi)
  3. ↑ 'The Shining' A Rough Guide theshining.20m.com. Viitattu 7.1.2022. (englanniksi)
  4. ↑ Kajaslampi, Tom: Yksi elokuva, monta tarinaa – Mantereiden väliset visiot: osa 1 Episodi. 6.11.2021. Viitattu 6.1.2024.
  5. ↑ Producing The Shining: Jan Harlan on Kubrick British Film Institute. 1.6.2015. Viitattu 7.1.2022. (englanniksi)
  6. ↑ Mira Sharma: Hohto-elokuvan naistähti täysin tunnistamaton – kärsii vakavista mielensairauksista: Alamäki alkoi ”kidutuksesta” kuvauksissa? is.fi. 5.1.2016. Viitattu 3.7.2017.
  7. ↑ Sahin Cengiz: Kuinka ohjata näyttelijää? Masentuneiden mehiläisten kommunikoinnista, s. 21−23. Opinnäytetyö, Elokuvan- ja television ko., Käsikirjoittaminen. Tampere: Tampereen ammattikorkeakoulu, 2017.
  8. ↑ Roberts, Chris: Eraserhead, The Short Films of David Lynch Uncut.co.uk. Arkistoitu 12.12.2013. Viitattu 6.12.2013. (englanniksi)
  9. ↑ a b Amanda Harding: The Real Reason Stephen King Despises the Movie Version of 'The Shining' CheatSheet. 31.10.2019. Viitattu 11.5.2020.
  10. ↑ Will Ashton: Stephen King's Hatred For Stanley Kubrick's The Shining, Explained Cinema Blend. 5.11.2019. Viitattu 11.5.2020.
  11. ↑ Eikö mikään ole pyhää? Hohto-kauhuelokuvan jatko-osassa kopioidaan surutta klassikon ikonisia kohtauksia Me Naiset. 1.11.2019. Viitattu 11.5.2020.
  12. ↑ “Doctor Sleep -elokuva korjaa Stanley Kubrickin Hohdon virheet”, julisti Stephen King Muropaketti. 6.11.2019. Viitattu 11.5.2020.
  13. ↑ Devin Faraci: The Impossible Layout of THE SHINING’s Overlook Hotel - Kubrick Wanted To Mess With Your Head Birth.Movies.Death.. 26.7.2011. Arkistoitu 15.10.2017. Viitattu 14.10.2017. (englanniksi)
  14. ↑ http://news.discovery.com/space/faked-moon-landings-and-kubricks-the-shining.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
  15. ↑ Stanley Kubrick's daughter debunks moon landing conspiracy theory The Independent. 6.7.2016. Viitattu 14.10.2017. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta The Shining – Hohto.
Ohjaamat elokuvat
Lyhytelokuvat
Liittyvät elokuvat

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=The_Shining_–_Hohto&oldid=22313340”