Identiteettivarkaus
Identiteettivarkaus tarkoittaa toisen ihmisen henkilötietojen kuten nimen tai henkilötunnuksen eli identiteetin oikeudetonta käyttöä. Usein varas pyrkii tekemään rahanarvoisia sitoumuksia toisen henkilön identiteetin nimissä.[1] Identiteettivarkaudet ovat yleistyneet ja helpottuneet sähköisten tietoverkkojen käytön yleistyessä 2010-luvulla. Esimerkiksi Yhdysvalloissa, jossa ei ole minkäänlaista henkilökorttijärjestelmää eikä väestörekisteriä, niitä paljastuu vuosittain miljoonia[2] ja Suomessakin yhä enemmän pikavippien yhteydessä.[3]
Identiteettivarkaus Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Identiteettivarkaus tuli rangaistavaksi 4.9.2015 voimaan tulleella lainuudistuksella (368/2015).[4] Rikoksen täyttymiseksi tekijän tulee erehdyttää kolmatta osapuolta ja aiheuttaa taloudellista vahinkoa tai vähäistä suurempaa haittaa uhrille. Teosta tuomitaan sakkorangaistus.[5]
Oikeudellisesti identiteettivarkaudessa voi olla kyse myös esimerkiksi väärän henkilötiedon antamisesta viranomaiselle (rikoslain 16 luku), petoksesta (rikoslain 36 luku) tai maksuvälinepetoksesta (rikoslain 37 luku).
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ ”3.6 Identiteettivarkaudet”, Henkilöllisyyden luomista koskeva hanke, s. 47–48. Sisäasiainministeriön julkaisuja 32/2010. , 2010. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 18.10.2011). (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Introduction to Identity Theft The University of Oklahoma. Arkistoitu 21.1.2020. Viitattu 3.2.2020. (englanniksi)
- ↑ Saarinen, Juhani: Identiteettivarkaus voi pian olla rikos Helsingin Sanomat. 25.1.2009. Viitattu 3.2.2020.
- ↑ Salumäki, Tiina: Identiteettivarkaus ei enää pelkkää petkuhuiputusta vaan oikea rikos Yle Uutiset. 28.8.2015. Viitattu 28.8.2015.
- ↑ Rikoslaki (38 luku 9 a §) Finlex. Oikeusministeriö. Viitattu 23.4.2016.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kellomäki, Ani: Näin selvisin identiteettivarkaudesta. OP Lehti, 1/2018, s. 16–20. Artikkelin verkkoversio.
- Identity Theft United States Department of Justice (englanniksi)