J. Karjalainen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
J. Karjalainen
Karjalainen esiintymässä Tavastia-klubilla marraskuussa 2014.
Karjalainen esiintymässä Tavastia-klubilla marraskuussa 2014.
Henkilötiedot
Koko nimi Jukka Tapio Karjalainen
Syntynyt1. huhtikuuta 1957 (ikä 67)
Helsinki
Ammatti Muusikko, laulaja-lauluntekijä
Muusikko
Taiteilijanimi J. Karjalainen, Lännen-Jukka
Laulukielet suomi
Aktiivisena 1981–
Tyylilajit Suomirock, blues, folk, kantri, pop
Soittimet Laulu, kitara, banjo, viulu, huuliharppu
Yhtyeet J. Karjalainen ja Mustat Lasit
J. Karjalainen yhtyeineen
J. Karjalainen Electric Sauna
Levy-yhtiöt Kompass Records
Poko Rekords
Warner Music Finland

J. Karjalainen (oik. Jukka Tapio Karjalainen, s. 1. huhtikuuta 1957 Helsinki) on suomalainen muusikko ja lauluntekijä. Hän aloitti levytysuransa vuonna 1981 kokoonpanon J. Karjalainen ja Mustat Lasit kanssa. Karjalainen on yksi Suomen kaikkien aikojen suosituimmista laulajista ja lauluntekijöistä.[1] Karjalainen on yksi 1980-luvun suomirockin merkittävimmistä edelläkävijöistä ja kehittäjistä.

Karjalainen on sanoittanut ja säveltänyt muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kaikki levyttämänsä kappaleet. Levytysuransa Karjalainen aloitti blues-, folk- ja kantrivaikutteisella musiikilla, jota värittivät Mustat Lasit -kokoonpanon puhallinsoittimet soul-sävyineen. 1990-luvulla hän siirtyi pop- ja rock-vaikutteisempaan suuntaan. Karjalaisen tunnetuimpia kappaleita ovat muun muassa ”Mennyt mies”, ”Sankarit”, "Doris", "Sekaisin", ”Telepatiaa”, ”Villejä lupiineja”, ”Kolme cowboyta”, ”Missä se Väinö on?”, ”Hän” ja ”Meripihkahuone”. Muiden esittämistä Karjalaisen sävellyksistä tunnetuimpia lienee Pate Mustajärven esittämä "Ukkometso".

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mustat lasit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koulun ja armeijan jälkeen Karjalainen meni töihin SEK-mainostoimistoon, jossa työskentelyä hän jatkoi vielä levyuran alettuakin. Ensimmäiset kaksi albumia julkaisi pieni Kompass Records -levy-yhtiö, josta J. Karjalainen ja Mustat Lasit -yhtye siirtyi Poko Rekordsille.

Läpimurtonsa Karjalainen teki vuonna 1982 Yö kun saapuu Helsinkiin -albumilla julkaistulla, alun perin naisen laulamaksi tarkoitetulla "Ankkurinapilla". Vuoden 1984 kappale "Oi mikä ihana ilta" nousi Karjalaisen siihen asti suurimmaksi hitiksi. Vuonna 1985 ilmestyneen Doris-albumin samanniminen hittikappale räjäytti lopullisesti potin. Seuraavana vuonna julkaistiin single "Sekaisin", josta tuli niin ikään hitti, ja jatkoa seurasi. Lähes kaikki Karjalaisen albumit ovat myyneet vähintään kultaa.

J. Karjalainen ja Mustat Lasit -kokoonpanon viimeinen studioalbumi Lumipallo julkaistiin vuonna 1988. Albumi sisälsi muun muassa ikivihreiksi jääneet kappaleet “Hän“, “Merenneitoni ja minä“ ja “Viimeinen laulu“, ja vuonna 1989 albumin myynti ylitti sekä kulta- että platinalevyn rajan.[2] Vuonna 1989 yhtye julkaisi livealbumin Live.

J. Karjalainen yhtyeineen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mustat Lasit -kokoonpanon lopetettua Karjalainen jatkoi levytysuraansa omalla nimellään, ja hän julkaisi seuraavan albuminsa Keltaisessa talossa vuonna 1990. Albumi ylitti kultalevymyynnin ilman varsinaista hittikappaletta jo julkaisuvuonnaan,[2] mutta se ei ollut Karjalaisen uran aiempien tuotosten veroinen menestys. Seuraava albumin Päiväkirja levyttänyt kokoonpano oli J. Karjalainen yhtyeineen. Albumia äänitettiin Texasissa, ja se sisälsi muun muassa klassikoksi muodostuneen kappaleen “Luuranko rämisee“.

J. Karjalainen yhtyeineen -kokoonpanon toinen studioalbumi, vuoden 1992 Tähtilampun alla oli valtava menestys. Se sisälsi muun muassa hiteiksi nousseet kappaleet “Mies, jolle ei koskaan tapahdu mitään“, “Avaruuden ikkuna“ ja “Telepatiaa“ ja myi sekä kultaa että platinaa julkaisuvuonnaan.[2] Vuoden 1994 Villejä lupiineja -albumi sisälsi nimikappaleen lisäksi muun muassa kappaleen "Volframisydän". Villejä lupiineja oli menestyksekäs albumi erityisesti nimikkokappaleensa “Villejä lupiineja“ suosion johdosta, ja saavutti nopeasti platinalevymyynnin. Albumi palkittiin myös Emma-gaalassa vuoden albumina.

Electric Sauna[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Villejä lupiineja -albumin julkaisemisen jälkeen Karjalaisen levytysura jatkui J. Karjalainen Electric Sauna -kokoonpanossa, joka julkaisi ensialbuminsa J. Karjalainen Electric Sauna vuonna 1996. Albumin suurin hitti oli vuoden 1996 kesän soitetuin kappale “Missä se Väinö on?“, mutta myös kappaleista “Keihäänkärki“ ja “Tyttöni mun“ tuli suosittuja. J. Karjalainen Electric Sauna -albumi oli yhdeksän viikon ajan albumilistan kärki,[3] ja se pysyi yhteensä 20 viikon ajan albumilistan kymmenen parhaan joukossa.[3] Emma-gaalassa J. Karjalainen Electric Sauna voitti vuoden albumin palkinnon ja “Missä se Väinö on?“ vuoden biisin palkinnon, ja tuottaja Tommi Viksten palkittiin myös vuoden tuottajana. J. Karjalainen palkittiin toisen kerran urallaan vuoden miessolistina.

Myös Electric Sauna -kokoonpanon toinen albumi, vuoden 1998 Laura Häkkisen silmät oli menestys: albumi ylitti platinalevymyynnin ja sen singlejulkaisu “On kaikki niinkuin ennenkin“ nousi singlelistalla parhaimmillaan 11. sijalle.[4] Laura Häkkisen silmät oli 16 viikkoa albumilistan kymmenen parhaan joukossa, joista kuuden viikon ajan listan kärjessä.[5]

Vuoden 1999 studioalbumi Electric Picnic nousi parhaimmillaan albumilistan toiseksi ylittäen kultalevyrajan jo julkaisuvuonnaan.[6][2] Myös vuoden 2001 Marjaniemessä (albumilistan toinen) ja vuoden 2002 Valtatie (albumilistan neljäs) ylittivät kultalevyn myyntimäärän.[7][8]

Vuonna 2004 J. Karjalainen Electric Sauna julkaisi DVD:n Mikä mahtaa olla in?, joka nousi musiikki-DVD-listan toiseksi.[9] Lisäksi alkuvuodesta julkaistiin kokoelma-albumi Vanhaa rautaa – keihäänkärkiä 1992–2004, joka nousi korkeimmillaan albumilistan neljänneksi ja ylitti kultalevyn myyntimäärän maaliskuussa.[10][2] Vuonna 2005 julkaistiin toinen kokoelma-albumi Juhlakokoelma 1981–2005.

Lännen-Jukka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2006 ilmestynyt albumi Lännen-Jukka, jolla J. Karjalainen laulaa amerikansuomalaisia kansanlauluja, on ollut palkittu menestys. J. Karjalainen on kiertänyt myös esittämässä albumin lauluja säestäen itseään banjolla, lisänä viulua ja akustista kitaraa soittaneet Ninni Poijärvi (viulu) ja Mika Kuokkanen (kitara). Lokakuussa 2008 J. Karjalainen julkaisi toisen amerikansuomalaista musiikkia sisältävän levyn Paratiisin pojat. Levyllä on mukana haitaristi Veli-Matti Järvenpää, jonka kanssa Karjalainen myös esiintyy livenä. Kansanmusiikkitrilogian kolmas levy Polkabilly Rebels ilmestyi vuonna 2010 ja nousi julkaisuviikollaan (vk 14/2010) Suomen virallisen albumilistan albumilistan kärkeen.

J. Karjalainen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2008 J. Karjalainen teki kappaleen ”Salkkumies” rap-duo Jontin & Shakan kanssa Giant Robotin (tunnettu myös nimellä Giant Räbät) 1. erä -levylle. J. Karjalainen teki myös viuludebyyttinsä vuonna 2009 Jontin ja Jodarokin levyllä Uuden ajan avaruususkonto.

Vuoden 2013 maaliskuussa J. Karjalainen julkaisi uuden studioalbumin Et ole yksin, joka oli paluu perinteisempään musiikkiin.[11] Albumi piti Suomen virallisen albumilistan kärkisijaa hallussaan viiden viikon ajan ja pysyi listalla yli vuoden ajan.[12] Albumi ylitti sekä kulta- että platinalevymyynnin hieman yli viikko julkaisunsa jälkeen.[2] Albumin myös kultalevyn myyntimäärän ylittänyt single “Mennyt mies“ oli korkeimmillaan singlelistan kolmas ja kymmenen viikon ajan latauslistan kärki.[2][13] Kappaleista “Mennyt mies“, “Meripihkahuone“ ja “Sydänlupaus“ julkaistiin myös musiikkivideot, ja kaikki kolme kappaletta nousivat valtavan suosituiksi radiossa. Vuoden 2014 Emma-gaalassa Et ole yksin palkittiin sekä vuoden albumina että vuoden rockalbumina, ja “Mennyt mies“ valittiin vuoden biisinä.[14] Kappale “Riisinjyvä“ huomioitiin myös Finlandia-palkintoehdokkuudella Lause-Finlandian saajaksi.[15] Et ole yksin -albumia seurannut kiertue käynnistyi Helsingin Tavastialta huhtikuussa, ja heinäkuussa Karjalainen esiintyi Turun Ruisrockissa. Esiintyminen taltioitiin ja esitettiin myöhemmin televisiossa.

Ruisrock-festivaalin aikana Karjalaisen yhtyeen rumpali Janne Haavisto ehdotti räppäri Palefacelle, että Et ole yksin -albumin kappaleita voisi esittää myös rap-versioina. Tämän johdosta alkoi yhteistyö, jonka seurauksena albumin kappaleet purettiin alkutekijöihin ja jaettiin levytettäväksi Palefacen valitsemalle joukolle rap-artisteja. Kappaleet julkaistiin vuoden 2014 huhtikuussa albumina Nyt kolisee,[16] joka nousi albumilistan kärkeen.[17]

J. Karjalaisen 21. studiolevy Sinulle, Sofia julkaistiin 20. marraskuuta 2015 levymerkillä Warner Music Finland. Se äänitettiin Helsingin Pitäjänmäellä sijaitsevassa E-studiossa, ja sen tuotti Janne Haavisto. Albumi debytoi Suomen virallisen listan toisella sijalla, ja pysyi listalla yhteensä 17 viikkoa. Albumilta julkaistiin 9. lokakuuta 2015 single ”Stindebinde”. Albumi sai pääosin erinomaisen vastaanoton. Vuonna 2016 bändi esiintyi Ruisrockissa rantalavalla. Esiintyminen taltioitiin ja on katsottavissa myös Yle Areenasta.

J. Karjalaisen 22. studiolevy Sä kuljetat mua -albumi julkaistiin lokakuun 19. päivä vuonna 2018. Levyn kappaleet ovat J. Karjalaisen säveltämiä ja sanoittamia, tuottajana on toiminut pitkän yhteisen historian J. Karjalaisen kanssa jakava Janne Haavisto. Levyllä soittaa sama vakiintunut kokoonpano kuin kahdella aikaisemmallakin levyllä: Mikko Lankinen (kitara), Tom Nyman (basso), Janne Haavisto (rummut) ja Pekka Gröhn (kosketinsoittimet). Vuonna 2019 J. Karjalainen esiintyi jälleen Ruisrockissa. Esiintyminen taltioitiin ja on katsottavissa Yle Areenasta.

Elokuussa 2021 avattiin Jukalle oma instagram[18]-tili ja ilouutisia faneille saatiin heti lisää kun 3. syyskuuta julkaistiin single "Aurinko nousee ilman sua". Näin saatiin Karjalaiselta uutta musiikkia ensimmäistä kertaa melkein kolmeen vuoteen. 7. tammikuuta 2022 julkaistiin toinen single "Oulu, Wisconsin" ja helmikuussa ilmoitettiin J. Karjalaisen julkaisevan uuden albumin Soulavaris hänen 65v syntymäpäivänään 1. huhtikuuta 2022. Julkaisupäivänä uutta albumia ja syntymäpäiviä juhlittiin Helsingin jäähallissa J. Karjalaisen ensimmäisellä jäähalli-keikalla. Keikan alkuperäinen ajankohta vuodesta 2020 siirtyi eteenpäin monta kertaa koronan takia ja viime hetkillä esiintymispaikkakin muuttui Hartwall Arenasta Helsingin jäähalliin. Tähän syynä oli Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja täten venäläisomistuksessa olleen Hartwall Arenan boikotointi. Soulavaris -albumin on tuottanut Jukan poika Väinö Karjalainen. Keikkakokoonpano pysyi samana mutta itse levyllä oli paljon vierailevia tähtiä. Muun muassa kahdella levyn biisillä soitti vanha Electric Sauna-kokoonpano. Levyn biisit valmistuivat ensimmäisen koronakevään, -kesän ja -syksyn aikana vuonna 2020. Levy sai pääosin positiivisen vastaanoton ja kesän keikkailujen jälkeen syksyllä 2022 järjestettiin Soulavaris -konserttisalikiertue.

Aku Ankan käsikirjoittajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2013 Aku Ankka -lehden numerossa 22 (julkaistu 29. toukokuuta) julkaistiin Karjalaisen käsikirjoittama tarina Kokkikahakka. Käsikirjoituksessa avusti Kari Korhonen ja sen kuvitti Miguel. [19]

Tunnustuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

J. Karjalainen on saanut tunnustuksena työstään muun muassa arvostetun Juha Vainion sanoittajapalkinnon vuonna 2001, useita Emma-palkintoja ja Pro Finlandia -mitalin vuonna 2013.[20]

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karjalainen on naimisissa pianisti Kati Bergmanin kanssa, joka on myös laulanut taustoja Karjalaisen levyillä. Heidän poikansa Väinö Karjalainen on Tiisu-yhtyeen basisti.[21][22]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: J. Karjalaisen diskografia

J. Karjalainen ja Mustat Lasit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

J. Karjalainen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

J. Karjalainen yhtyeineen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

J. Karjalainen Electric Sauna[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoelmalevyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • J. Karjalainen ja Mustat lasit Kokoelma (1983)
  • (1987)
  • Suurimmat hitit (1992)
  • Vanhaa rautaa – keihäänkärkiä 1992–2004 (2004)
  • Juhlakokoelma 1981–2005 (2005)
  • J. Karjalainen – kaikki hitit (2011)

DVD[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mikä mahtaa olla in? (2004)

Muut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myydyimmät levyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumi Myynti (kpl) Muuta
Suurimmat hitit 126 519 triplaplatinaa 7/99
Laura Häkkisen silmät 78 734 platinaa 5/98
Electric Sauna 78 303 platinaa 6/96
Tähtilampun alla 71 055 platinaa 1992
Varaani 67 361 platinaa 1986
Villejä lupiineja 66 592 platinaa 1994
Lumipallo 64 576 platinaa 1989
Kookospähkinäkitara 50 813 platinaa 2/00
Et ole yksin 44 584 tuplaplatinaa 3/13[24]
Doris 43 722 kultaa 1987
Keltaisessa talossa 29 553 kultaa 1990
Electric picnic 28 764 kultaa 4/99
Yö kun saapuu Helsinkiin 25 000 kultaa 1990
Marjaniemessä 23 446 kultaa 4/01
Valtatie 17 398 kultaa 11/02
Vanhaa rautaa 15 601 kultaa 03/04
Lännen-Jukka 15 000 kultaa 07[25]

Tutkimuksia J. Karjalaisen musiikista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lauri Seutu (2006): Elina ja pitkät hiukset: Professor Longhair -alluusiot J. Karjalaisen & P. Hohtarin kappaleessa ’Elina, anna tukkasi kasvaa’. 25 s. Seminaarityö, Taiteiden tutkimuksen laitos, musiikkitiede. Helsingin yliopisto.[26]
  • Lauri Seutu (2008): Deltalla täällä Suomessa: Blues-alluusiot seitsemässä J. Karjalaisen kappaleessa. 91 s. Musiikkitieteen opinnäyte. Taiteiden tutkimuksen laitos, musiikkitiede. Helsingin yliopisto.[26]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Biografia jkarjalainen.fi. J. Karjalaisen verkkosivusto. Arkistoitu 16.9.2016. Viitattu 6.7.2016.
  2. ↑ a b c d e f g Kulta- ja platinalevyt – J. Karjalainen Musiikkituottajat. Arkistoitu 19.8.2014. Viitattu 15.8.2014.
  3. ↑ a b Suomen virallinen lista – Artistit – J. Karjalainen Electric Sauna - J. Karjalainen Electric Sauna (1996) Musiikkituottajat. Viitattu 16.8.2014.
  4. ↑ Suomen virallinen lista – Artistit – J. Karjalainen Electric Sauna: “On kaikki niinkuin ennenkin“ (1998) Musiikkituottajat. Viitattu 16.8.2014.
  5. ↑ Suomen virallinen lista – Artistit – J. Karjalainen Electric Sauna – Laura Häkkisen silmät (1998) Musiikkituottajat. Viitattu 16.8.2014.
  6. ↑ Suomen virallinen lista – Artistit – J. Karjalainen Electric Sauna – Electric Picnic (1999) Musiikkituottajat. Viitattu 16.8.2014.
  7. ↑ Suomen virallinen lista – Artistit – J. Karjalainen Electric Sauna – Marjaniemessä (2001) Musiikkituottajat. Viitattu 16.8.2014.
  8. ↑ Suomen virallinen lista – Artistit – J. Karjalainen Electric Sauna – Valtatie (2002) Musiikkituottajat. Viitattu 16.8.2014.
  9. ↑ Suomen virallinen lista – Artistit – J. Karjalainen Electric Sauna – Mikä mahtaa olla in? (2004) Musiikkituottajat. Viitattu 16.8.2014.
  10. ↑ Suomen virallinen lista – Artistit – J. Karjalainen – Vanhaa rautaa – keihäänkärkiä 1992–2004 (2004) Musiikkituottajat. Viitattu 16.8.2014.
  11. ↑ Jokelainen, Jarkko: J. Karjalainen tulee takaisin 2.3.2013. Helsingin Sanomat. Viitattu 15.8.2014.
  12. ↑ Suomen virallinen lista – Artistit – J. Karjalainen: Et ole yksin (2013) Musiikkituottajat. Viitattu 15.8.2014.
  13. ↑ Suomen virallinen lista – Artistit – J. Karjalainen: “Mennyt mies“ Musiikkituottajat. Viitattu 15.8.2014.
  14. ↑ Emma Gaala – Voittajat Emma Gaala. Arkistoitu 20.2.2019. Viitattu 8.3.2014.
  15. ↑ Högmander, Visa: J. Karjalaiselle Finlandia-ehdokkuus – yhdestä lauseesta 10.3.2014. Soundi. Viitattu 15.8.2014.
  16. ↑ Tolonen, Arttu: Paleface ja yli 20 muuta räppäriä J. Karjalaisen menestyslevyn kimpussa – Lue tekijöiden kommentit 14.3.2014. Soundi. Viitattu 15.8.2014.
  17. ↑ Suomen virallinen lista – Artistit – Eri esittäjiä: Nyt kolisee (2014) Musiikkituottajat. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 15.8.2014.
  18. ↑ J. Karjalainen (@jkarjalainenvirallinen) • Instagram photos and videos www.instagram.com. Viitattu 19.1.2023. (englanniksi)
  19. ↑ Ankassa J.Karjalaisen käsikirjoittama tarina! 28.5.2013. Ankkalinnake. Viitattu 29.5.2013.
  20. ↑ Peter Franzén ja Paola Suhonen palkitaan Pro Finlandialla 3.12.2013. STT / Elisa.net. Viitattu 3.12.2013.
  21. ↑ Pakarinen, saara: Tiesitkö tätä J. Karjalaisesta? Ne Naiset. Arkistoitu 19.11.2015. Viitattu 15.8.2015.
  22. ↑ Tiisu-yhtyeen Henrik Illikainen: J. Karjalaisen poika pitää bändin kasassa Radio Suomipop. Viitattu 15.8.2015.
  23. ↑ Peltonen, Hannu: J. Karjalaisen uutuus: Ei Lännen-Jukkaa, vaan haitarimeininkiä Aamulehti. 5.9.2008. Arkistoitu 17.3.2009. Viitattu 9.6.2009.
  24. ↑ [1] Viitattu 24.12.2014
  25. ↑ Poko Rekords 30.6.2004 / Vesa Kontiainen: Aitoa Suomirokkia – Poko Rekordsin historia
  26. ↑ a b Lauri Seudun tutkimukset J. Karjalaisesta HELKA-tietokannan mukaan.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta J. Karjalainen.
Kansainväliset
Kansalliset
Taiteenala
Henkilöt
Muut

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=J._Karjalainen&oldid=22241932”