Jefferson Airplane

Jefferson Airplane
	; Jefferson Airplane vuonna 1967
Tiedot
Toiminnassa	1965–1974, 1989
Tyylilaji	psykedeelinen rock, acid rock, folk rock, hard rock
Kotipaikka	San Francisco, Kalifornia, Yhdysvallat
Laulukieli	englanti
Entiset jäsenet	Bob Harvey, basso (1965); Jack Casady, basso (1965–1972); Jerry Peloquin, rummut (1965); Skip Spence, rummut (1965–1966); Spencer Dryden, rummut (1966–1970); Joey Covington, rummut, laulu (1970–1972); John Barbata, rummut (1972–1973); Jorma Kaukonen, kitara, laulu (1965–1972); Paul Kantner, kitara, laulu (1965–1974); Papa John Creach, viulu (1970–1974); Marty Balin, laulu (1965–1971); Signe Anderson, laulu (1965–1966); Grace Slick, laulu, piano (1966–1972); David Freiberg, laulu (1972–1974);
Levy-yhtiö	RCA ; Grunt ; Epic ;
Aiheesta muualla
	Kotisivut
	Infobox OKNimi-testi OK

Jefferson Airplane oli yhdysvaltalainen 1960-luvun jälkipuoliskolla toiminut rockyhtye, joka kuului hippikulttuurin ja flower power -liikkeen keskeisimpiin keulakuviin. Sanfranciscolaisen yhtyeen musiikki edusti tyyliltään psykedeelistä rockia ja folkrockia. Yhtyeen kuuluisimmat levyt ovat vuonna 1967 ilmestynyt Surrealistic Pillow ja vuonna 1969 ilmestynyt Volunteers. Yhtyeen suurimpia hittejä olivat ”Somebody to Love”, ”White Rabbit” ja ”Volunteers”. Jefferson Airplane esiintyi myös kaikilla 1960-luvun lopun kuuluisimmilla rockfestivaaleilla.

Yhtyeen tunnetuimmassa kokoonpanossa olivat laulaja Grace Slick, jota pidetään yhtenä rockin merkittävimmistä naisvokalisteista, Paul Kantner sekä sukujuuriltaan osittain suomalainen kitaristi Jorma Kaukonen, jonka bluesista ja folkista ammentava soittotyyli vaikutti merkittävästi perinteisen rocksoundin muodostumiseen. Yhtyeen nimi juontuu Kaukosen idoleihin lukeutuneen blueskitaristi Blind Lemon Jeffersonin nimestä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jefferson Airplane perustettiin vuonna 1965, ja siitä tuli pian suosittu San Franciscon alueella. Levytyssopimus saatiin seuraavana vuonna, ja ensilevy Jefferson Airplane Takes Off julkaistiin pian sen jälkeen. Takes Off menestyi lupaavasti, ja seuraava pitkäsoitto, alkuvuodesta 1967 ilmestynyt Surrealistic Pillow merkitsi lopullista läpimurtoa. Siltä poimitut singlet ”Somebody to Love” ja Liisa Ihmemaassa -teemaa kierrättänyt ”White Rabbit” muodostuivat jättihiteiksi ja klassikoiksi. Surrealistic Pillow’n molemmilla hiteillä laulanut Grace Slick jätti varjoonsa yhtyeen toisen vokalistin, Marty Balinin, joka oli aiemmin ollut tärkeimmässä roolissa yhtyeessä.

Edellisen levyn menestyksen siivittämänä Jefferson Airplane meni vielä saman vuoden aikana uudestaan studioon. Tuloksena oli loppusyksyllä 1967 ilmestynyt After Bathing at Baxter’s, joka oli edeltäjiään kunnianhimoisempi levy. Kolmen minuutin popkappaleiden sijaan levyltä löytyy muun muassa runsaan yhdeksän minuutin ”Spare Chaynge” sekä eeppinen ”The Ballad of You and Me and Pooneil”.

Vuosi 1968 vahvisti Jefferson Airplanen aseman yhtenä länsirannikon suosituimmista yhtyeistä. Loppuvuodesta ilmestynyt Crown of Creation -levy jatkoi samaa kunnianhimoista linjaa, singlenäkin julkaistun nimikappaleen varoitellessa ydintuhosta. Yhtyeen live-esiintymiset olivat tuolloin parhaimmillaan, ja kiertueella äänitetty livelevy Bless Its Pointed Little Head osoittautui myös menestykseksi. Seuraava studiolevy, vuoden 1969 Volunteers, myi vallankumousta vaatineen nimikappaleensa siivittämänä kultaa.

Jefferson Airplane oli yksi pääesiintyjistä kolmella kuuluisimmalla 1960-luvun Yhdysvaltain rockfestivaalilla – Monterey (1967), Woodstock (1969) ja Altamont (1969), kuten myös ensimmäisillä Isle of Wight Festivaleilla (1968) Isossa-Britanniassa. Woodstockissa yhtyeessä soitti myös pianisti Nicky Hopkins.

Pian Volunteers-albumin julkaisun jälkeen yhtyeen tie alkoi mutkistua, ja riitely yhtyeen sisällä vaikeutti menestyksekkään yhteistyön jatkamista. Jefferson Airplane julkaisi kuitenkin vielä kolme levyä, kunnes 1970-luvun alussa ristiriidat kasvoivat ylitsepääsemättömiksi, ja yhtye hajosi, jäsenten lähtiessä omille teilleen.

Jorma Kaukonen ja basisti Jack Casady muodostivat yhtyeen Hot Tuna.

Vuonna 1974 Jefferson Airplanen entiset jäsenet perustivat yhtyeen nimeltä Jefferson Starship. Se vaihtoi 1970-luvun lopulla tyylinsä listapopiin ja saavutti listamenestystä 1980-luvulla. Yhtye vaihtoi vuonna 1985 nimekseen Starship, ja siitä eronnut Paul Kantner nimesi uuden yhtyeensä Jefferson Starshipiksi, jatkaen Jefferson Airplanen musiikillisella tyylillä.^[1]

Jefferson Airplane palasi yhteen vuonna 1989 comeback-kiertuetta ja levyä varten. Paluu oli menestyksekäs, mutta jäi lyhyeksi.

Tunnetuin kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Grace Slick – laulu, piano
Jorma Kaukonen – kitara, laulu
Marty Balin – kitara, laulu
Paul Kantner – kitara, laulu
Jack Casady – bassokitara
Spencer Dryden – rummut

Aikajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoelma- ja livealbumeita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Thirty Seconds Over Winterland (livetaltiointi) (1973)
Early Flight (1974)
Bless Its Pointed Little Head (livetaltiointi) (1969)
Live at the Fillmore East 1968 (livetaltiointi) (1998)
Through the Looking Glass (livetaltiointi) (1999)
Live at Monterey (livetaltiointi) (2001)
Last Flight (livetaltiointi) (2007)