Jim Jones

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee lahkojohtajaa. Hip hop -artistista kerrotaan artikkelissa Jim Jones (artisti) ja Simpsonit-hahmosta artikkelissa Jimbo Jones.
Jim Jones San Franciscossa vuonna 1977.

James Warren ”Jim” Jones (13. toukokuuta 1931 Crete, Indiana, Yhdysvallat18. marraskuuta 1978 Jonestown, Guyana) oli yhdysvaltalainen lahkojohtaja. Jones perusti Yhdysvalloissa herätyskristillisen Kansan temppeli -nimisen lahkon, julistautui messiaaksi ja johdatti seuraajansa Etelä-Amerikan viidakoihin, missä koko joukko teki joukkoitsemurhan vuonna 1978.[1]

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valmistuttuaan Butler Universitysta Jones ryhtyi papiksi.[1] Häntä ei tosin ollut vihitty papiksi, eikä hänellä ollut virallista papin koulutustakaan. Jones saarnasi rotujen välisen tasa-arvon puolesta, yhdistellen kristinuskoa ja marxilaisuutta. Hän oli liittynyt Yhdysvaltain kommunistiseen puolueeseen 1950-luvun alussa, mutta hän erosi puolueesta sen tuomittua Stalinin, ja liittyi maolaisiin. Mentyään naimisiin Jones adoptoi seitsemän erirotuista lasta ja sai vaimonsa Marcien kanssa myös yhden yhteisen lapsen.[2]

Jones työskenteli 1950- ja 1960-luvuilla Indianapolisissa Indianassa ja tuli tunnetuksi karismaattisena kirkonmiehenä, ennustajana ja henkiparantajana. Jones kannatti rotujen integraatiota, työskenteli kodittomien hyväksi ja toimi Indianapolisin ihmisoikeuskomission johtajana.[1]

Jones perusti vuonna 1955 Indianassa helluntaikirkon nimeltä Wings of Deliverance, josta tuli myöhemmin Kaliforniassa nimeltään Kansan temppeli.[1] Jones sai vuonna 1961 ilmestyksen, jossa Indianapolis tuhoutui. Luettuaan Esquire-lehdestä, että yksi maapallon turvallisimmista paikoista oli Redwood Valley Kaliforniassa, Jones johdatti sata seuraajaansa asumaan Ukiahiin Kaliforniaan. Ryhmä oli monirotuinen ja koostui etupäässä afroamerikkalaisista, amerikanaasialaisista ja intiaaneista. Lahko rakensi Ukiahiin itselleen kirkon, suuren altaan kasteita varten, asuntovaunupuiston ja asuintalon Jonesille itselleen. Kun lahko kasvoi, Jones siirsi sen San Franciscoon ja alkoi johtaa sitä vanhassa kirkossa kaupungin köyhällä alueella. Siellä Jones saarnasi luokkajaon ja sorron lakkauttamisesta sekä eri taustoista tulevien ihmisten rauhaisasta rinnakkaiselosta. Kun Jonesin maine kasvoi, hän alkoi saarnata muuallakin San Franciscossa sekä Los Angelesissa. Hän osti myös uusia toimipisteitä lahkolleen.[2]

Jonesin vuosiansiot nousivat yli 200 000 dollariin, sillä hän oli pyytänyt seuraajiaan lahjoittamaan itselleen rahaa ja omaisuutta. Matkoillaan Jonesilla oli mukanaan 15-miehinen henkivartiosto. Jones solmi yhteyksiä San Franciscon poliittiseen johtoon, ja hänet valittiin kaupungin asumishallinnon johtoon.[2]

Väärinkäytöksistä syytetty Jones muutti yli tuhatpäisen lahkonsa kanssa Etelä-Amerikan pohjoisrannikolle Guyanaan ja perusti sinne vuonna 1977 maatalouskommuunin nimeltä Jonestown. Hän takavarikoi seuraajiensa passit ja rahat.[1] Jones piti Jonestownissa ankaraa kuria, jotta hänen seuraajansa olisivat valmiita ydintuhoon. Hänen kerrottiin myös muuttuneen vainoharhaiseksi ja pelänneen myrkytystä.[2] Jonesia syytettiin seuraajiensa kiristyksestä, pahoinpitelystä ja jopa surmaamisesta. Hän alkoi järjestää ryhmälleen rituaalisen joukkoitsemurhan harjoituksia.[1]

Marraskuussa 1978 yhdysvaltalainen edustajainhuoneen jäsen Leo Ryan saapui toimittajaryhmän kanssa Guyanaan tutkimaan Jonesin väitettyjä väärinkäytöksiä. Kun Ryan oli lähdössä kotimatkalle 14:n Jonesin lahkosta eronneen kanssa, Jones määräsi ryhmän tapettavaksi. Surmansa saivat Ryan ja neljä hänen ryhmänsä jäsentä. Tämän jälkeen Jones määräsi kaikki seuraajansa juomaan syanidia ja ilmeisesti ampui itsensä. Joukkoitsemurhassa kuoli kaikkiaan 913 ihmistä.[1]

Jones oli määrännyt viiden miljoonan dollarin omaisuutensa lähetettäväksi Venäjälle. Neuvostoliitto kieltäytyi vastaanottamasta rahoja.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Jim Jones Encyclopaedia Britannica. Viitattu 19.12.2022.
  2. a b c d e Schroeder, Robert: Cults: Secret Sects and Radical Religions, s. 122–123. Carlton, 2007. ISBN 9781844428793.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]