Kilpirauhashormoni

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kilpirauhashormonien järjestelmä.

Kilpirauhashormonit ovat kilpirauhasen ja elimistön muiden kudosten valmistamia rasvaliukoisia hormoneja. Kilpirauhashormonit vaikuttavat elimistöön laaja-alaisesti, minkä vuoksi Ihmisen henkinen ja fyysinen suorituskyky edellyttää riittävän korkeita kilpirauhashormonien pitoisuuksia[1].

Kilpirauhanen tuottaa dijodityroniinia (T2-hormonia ja L-trijodityroniinia (T3-hormoni) sekä kalsitosiini (C145H240N44O48S2) ja tyronamiini nimisiä hormoneita.

Kilpirauhasessa syntyy lisäksi tyroksiinia eli T4-hormonia, joka toimii heikkona kilpirauhashormonina, ja jota maksa ja suolisto sekä vähäisessä määrin myös aivot ja lihakset muuntavat trijodityroniiniksi eli T3-hormoniksi. Kokonaiset 80 prosenttia kilpirauhasen tuottamasta T4-hormonista muuntuu terveen ihmisen maksassa joko aktiiviseksi T3-hormoniksi (60 %) tai pysyvästi inaktiiviseksi rT3-hormoniksi (20 %). Loput 20 prosenttia muuntuu T3-hormoniksi lähinnä suolistossa.[2]

T1-, T2, T3 ja T4 koostuvat jodista ja tyreoglobuliini-proteiinista[3]. T2- ja T3-hormoneita syntyy myös muualla kehossa dejodinaasientsyymien vaikutuksesta. Dejodinaasientsyymit irrottavat jodityroniinista aina yhden jodiatomin kerrallaan.[4]

Elimistössä syntyy dejodinaasi D3-entsyymin vaikutuksesta myös käänteistä T3-hormonia (RT3-hormoni eli 3,3’,5’-trijodityroniini). Kyseinen hormoni on biologisesti inaktiivinen ja sen tarkoituksena on suojella elimistöä vakavien sairauksien ja aliravitsemuksen aikana.[4]

Kilpirauhashormonien toimintamekanismeja ei tunneta vielä kovin hyvin, mutta tiedetään, että ne tehostavat perusaineenvaihduntaa ja kudosten hapenkäyttöä sekä hiilihydraatteihin, rasvahappoihin ja proteiineihin littyvää aineenvaihduntaa. Kilpirauhashormonit ovat erityisen tärkeitä aivojen ja muun keskushermoston kehityksen kannalta.[5]

Rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyroniini rakentuu kahdesta keskenään esteröityneestä bentseenirenkaasta, joista toisen para-asemassa on alaniinisivuketju, toisen para-asemassa hydroksyyliryhmä.[6]

Kilpirauhashormoneissa tyroniinin bentseenirenkaisiin on liittynyt jodiatomeja. Kilpirauhasen erittämät kilpirauhashormonit ovat 3,5,3’,5’-tetrajodityroniini eli tyroksiini, joka sisältää neljä jodiatomia ja josta siksi käytetään lyhennettä T4; sekä 3,5,3’-trijodityroniini, jossa on kolme jodiatomia ja josta käytetään lyhennettä T3.

Trijodityroniini on paljon potentimpaa eli vaikuttaa voimakkaammin kuin tyroksiini. Tyroksiinista muokataan elimistössä trijodityroniinia.

Synteesi ja eritys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpirauhashormonien synteesi tapahtuu suureksi osaksi kilpirauhasen follikkelissa, siis solunulkoisessa tilassa. Kilpirauhasen follikulaarisoluissa syntyy proteiinisynteesissä tyroglobuliini-proteiinia, joka siirtyy follikkeliin. Tyroglobuliinissa on 132 tyrosiinitähdettä ja noin 40-kertainen määrä muita aminohappoja.[6]

Tyroideaperoksidaasi-entsyymin (follikulaarisolun follikkelinpuoleisella solukalvolla) ajatellaan katalysoivan seuraavia reaktioita:[6]

  • Jodidin (I−) hapettaminen.
  • Jodin liittäminen tyroglobuliiniin. Jodia liittyy tyroglobuliinin tyrosiinitähteiden bentseenirenkaisiin. Vain osa tyrosiineista saa yhden tai kaksi jodiatomia. Näin tyroglobuliiniin syntyy monojodityrosiini- (MIT) ja dijodityrosiini- (DIT-)tähteitä.
  • Kilpirauhashormonien muodostaminen MIT- ja DIT-tähteistä. Ei tiedetä tarkalleen, miten tämä tapahtuu, mutta joka tapauksessa jotkin tyroglobuliinin MIT- ja DIT-tähteet saavat jodibentseenirenkaan muilta MIT- ja DIT-tähteiltä.

Kypsä tyroglobuliini varastoituu follikkeliin. Follikkelissa on varastossa tyroglobuliinia kolloidina.[7]

Kun kilpirauhashormonia eritetään, ensin tyroglobuliinia otetaan follikkelista follikulaarisoluun endosytoosilla. Endosytoosirakkulaan fuusioituu lysosomi, jonka entsyymit pilkkovat tyroglobuliinia, niin että vapautuu peptidifragmentteja sekä aminohappotähteitä kuten MIT:a, DIT:a ja tyroksiinia. Yhdestä tyroglobuliinimolekyylistä saadaan 1–3 tyroksiinimolekyyliä, trijodityroniini on huomattavasti harvemmassa.[6]

Saadun MIT:n ja DIT:n jodi kierrätetään uuteen tyroglobuliiniin liitettäväksi. Kilpirauhashormonit taas poistuvat follikulaarisolusta verenkiertoon. Kilpirauhashormoneja erittyy follikulaarisoluista suunnilleen suhteessa 1 trijodityroniini : 20 tyroksiinia.[6] (Toisen lähteen mukaan suunnilleen suhteessa 1:10.[8])

Erityksen säätely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyrotropiini lisää kilpirauhashormonien synteesiä ja eritystä. Ilman tyrotropiinia kilpirauhashormonien eritys kilpirauhasesta on aivan riittämätöntä elimistön tarpeisiin nähden.[6]

Eräät lääkeaineet häiritsevät kilpirauhasen hormonituotantoa[9].

Liikunnan vaikutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raskaan liikunnan on todettu vähentävän merkittävästi elimistön kilpirauhaspitoisuuksia sekä myös TSH-hormonin pitoisuuksia etenkin vanhemmilla ja huonokuntoisemmilla harrastajilla. Näissä tapauksissa on vältettävä liian kovaa harjoittelua.[10] Kyseinen vaikutus kestää useamman päivän, minkä aikana kannattaa pitää taukoa liikunnasta[11].

Imeytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rauta häiritsee suun kautta nautitun kilpirauhashormonin imeytymistä[1].

Kilpirauhashormonit verenkierrossa ja kudoksissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Trijodityroniinin (T3) puoliintumisaika on yksi vuorokausi ja tyroksiinin (T4) 5-7 vuorokautta[12].

Yli 99,8 % kilpirauhashormoneista kiertää verenkierrossa sitoutuneena plasmaproteiineihin.[6] Vapaan fraktion, yleensä siis 0,2 %, pitoisuus on se millä on merkitystä hormonien vaikutuksen voimakkuuden kannalta. Joissain tilanteissa plasmaproteiinien määrät ja näin ollen myös kilpirauhashormonien kokonaismäärät veressä voivat muuttua mutta vapaiden hormonien pitoisuudet pysyä normaaleina.

Eri kudoksissa monodejodinaasi-entsyymit poistavat tyroksiinista (T4) jodiatomeja, niin että syntyy trijodityroniinia (T3). Noin 80 % veren T3:sta on syntynyt tällä tavoin kudoksissa. Kudoksissa syntyy saman entsyymin katalysoimana myös inaktiivisia metaboliitteja, rT3:a, kaksi jodiatomia sisältävää dijodityroniinia (T2), yhden jodiatomin monojodityroniinia (T1) ja joditonta tyroniinia (T0).[6]

Vaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyreotropiininen vaste- ja säätelymekanismi.

Kilpirauhasen tuottamilla hormoneilla on laaja-alaisia fyysisiä ja psyykisiä vaikutuksia, jotka liittyvät muun muassa aineenvaihduntaan, energiansäätelyyn ja seksuaalitoimintoihin[13].

Dijodityroniini[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dijodityroniini säätelee muun muuassa lepoaineenvaihduntaa ja lämmöntuottoa[14][15].

L-trijodityroniini[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Trijodityroniini on välttämätöntä hermoston normaalille kehitykselle. Trijodityroniini puute kriittiseen aikaan kehityskaudella johtaa kretinismiin. Trijodityroniinia tarvitaan myös luiden kehitykseen ja pituuskasvuun.[8]

Trijodityroniini kiihdyttää myös perusaineenvaihduntaa (sekä anaboliaa että kataboliaa) ja natrium-kalium-pumppujen määrää lihaksissa, maksassa ja munuaisessa.[8]

Sammakkoeläimillä kilpirauhashormoni säätelee metamorfoosia. Jos nuijapäältä poistetaan kilpirauhanen, se ei kehity aikuiseksi yksilöksi.[8]

Tyronamiini[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyronamiinin tiedetään osallistuvan kuumuuden säätelyyn[16].

Kalsitosiini[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalsitosiini säätelee elimistön kalsiumpitoisuutta estäen hyperkalsemiaa[17]. Kalsitosiini estää lisäksi luuston hajoamista[18]. Hiirikokeista on saatu kuitenkin viitteitä siitä, että elimistön luuta tuottavat mekanismit sopeutuisivat ajan kanssa kalsitosiinin puutteeseen[17].

Kalsitosiini osallistuu myös elimistön D-vitamiinituotantoon. Sillä saattaa olla muitakin tehtäviä, joita ei vielä tunneta.[17]

Kalsitosiinin puute saattaa aiheuttaa ripulia[17].

Vaikutusmekanismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpirauhashormonireseptori (THR) on kohdesolun sisällä. Kilpirauhashormonit pääsevät kohdesoluunsa kantajaproteiinin avulla tai diffundoitumalla solukalvon läpi. Trijodityroniinin (T3) affiniteetti THR:iin on suurempi kuin tyroksiinin (T4).[8]

Kun hormonimolekyyli kiinnittyy THR:iin, THR muodostaa dimeerin retinoidi-X-reseptorin (RXR) kanssa, ja dimeeri vaikuttaa tumassa eri geenien luentaan lisäävästi tai vähentävästi.[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Boron, Walter F. ja Boulpaep, Emile L.: ”The thyroid gland”, Medical Physiology. Updated edition. Elsevier Saunders, 2005. ISBN 978-1-4160-2328-9. (englanniksi)
  • Goodman, H. Maurice: ”Thyroid gland”, Basic Medical Endocrinology. Fourth edition. Academic Press, 2009. ISBN 978-0-12-373975-9. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b Armour Thyroid Oral: Uses, Side Effects, Interactions, Pictures, Warnings & Dosing - WebMD www.webmd.com. Viitattu 9.10.2022. (englanniksi)
  2. ↑ cytoffice: Improving Thyroid Hormone Conversion Cytoplan. 21.2.2018. Viitattu 22.3.2024. (englanniksi)
  3. ↑ Suomen Terveysjärjesto www.terveysjarjesto.fi. Viitattu 17.11.2023.
  4. ↑ a b Mikä on kilpirauhanen? Suomen Kilpirauhaspotilaat ry. Viitattu 25.11.2023.
  5. ↑ CYTOMEL. Brand of liothyronine sodium tablets. https://www.accessdata.fda.gov/drugsatfda_docs/label/2002/10379s47lbl.pdf
  6. ↑ a b c d e f g h Goodman 2009
  7. ↑ Ross, Michael H. ja Pawlina, Wojciech: Histology. A Text and Atlas, s. 703. Fifth Edition. Lippincott Williams & Wilkins, 2006. ISBN 978-0-7817-7221-1. (englanniksi)
  8. ↑ a b c d e f Boron ja Boulpaep 2005
  9. ↑ Schilddrüsen-Therapie - Rezepturen der Klösterl-Apotheke Klösterl-Apotheke. Viitattu 22.3.2024. (saksaksi)
  10. ↑ V. Hesse, C. Vilser, J. Scheibe, G. Jahreis, T. Foley: Thyroid hormone metabolism under extreme body exercises. Experimental and Clinical Endocrinology, 1989-09, 94. vsk, nro 1-2, s. 82–88. PubMed:2599024. doi:10.1055/s-0029-1210883. ISSN 0232-7384. Artikkelin verkkoversio.
  11. ↑ Does exercise "use up" thyroid hormone t3? Quora. Viitattu 26.2.2024. (englanniksi)
  12. ↑ Thyroid Hormone Toxicity: Practice Essentials, Pathophysiology, Epidemiology. Medscape 29.4.2022, 29.4.2022. Artikkelin verkkoversio.
  13. ↑ Schilddrüsen-Therapie - Rezepturen der Klösterl-Apotheke Klösterl-Apotheke. Viitattu 22.3.2024. (saksaksi)
  14. ↑ "The effects of 3,5-diiodothyronine on energy balance" (2014). Frontiers in Physiology 5: 528. doi:10.3389/fphys.2014.00528. PMID 25628573. 
  15. ↑ "3,5-Diiodo-L-thyronine activates brown adipose tissue thermogenesis in hypothyroid rats" (2015). PLOS ONE 10 (2): e0116498. doi:10.1371/journal.pone.0116498. PMID 25658324. Bibcode: 2015PLoSO..1016498L. 
  16. ↑ P. Venditti, G. Napolitano, L. Di Stefano, G. Chiellini, R. Zucchi, T.S. Scanlan, S. Di Meo: Effects of the thyroid hormone derivatives 3-iodothyronamine and thyronamine on rat liver oxidative capacity. Molecular and cellular endocrinology, 20.7.2011, 341. vsk, nro 1-2, s. 55–62. PubMed:21664427. doi:10.1016/j.mce.2011.05.013. ISSN 0303-7207. Artikkelin verkkoversio.
  17. ↑ a b c d Arnold J. Felsenfeld, Barton S. Levine: Calcitonin, the forgotten hormone: does it deserve to be forgotten?. Clinical Kidney Journal, 2015-4, 8. vsk, nro 2, s. 180–187. PubMed:25815174. doi:10.1093/ckj/sfv011. ISSN 2048-8505. Artikkelin verkkoversio.
  18. ↑ Milloin ja miten osteoporoosia kannattaa hoitaa? www.duodecimlehti.fi. Viitattu 20.3.2024.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kilpirauhashormoni&oldid=22277468”