Lolita

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo Vladimir Nabokovin romaanista. Muita merkityksiä on täsmennyssivulla.
Lolita: Romaani
Lolita
Suomennoksen kansikuva.
Suomennoksen kansikuva.
Alkuperäisteos
Kirjailija Vladimir Nabokov
Kieli englanti
Genre kaunokirjallisuus
Kustantaja Olympia Press
Julkaistu 1955
Sivumäärä 336
Suomennos
Suomentaja Eila Pennanen
Juhani Jaskari
Kansitaiteilija R. Sargent
Kustantaja Gummerus
Julkaistu 1959
Sivumäärä 371
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Lolita on Vladimir Nabokovin vuonna 1955 julkaistu romaani. Romaani on saavuttanut kuuluisuuden uutta luovan tyylinsä ja kiistanalaisen aiheensa vuoksi. Se kertoo keski-ikäisen miehen seksuaalisesta hullaantumisesta 12-vuotiaaseen tyttöön. Monet tunnetut kirjailijat pitävät Lolitaa 1900-luvun suurimpana kaunokirjana.

Henkilöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisessä persoonassa kirjoitetun kirjan päähenkilö ja minä-kertoja on keski-ikäinen, Euroopasta Yhdysvaltoihin muuttanut kirjallisuudentutkija, joka kertoo tarinan salanimellä Humbert Humbert.

Romaanin nimihenkilö on Dolores Haze, jota Humbert kutsuu nimellä Lolita.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päähenkilö Humbert Humbert vuokraa itselleen huoneen keski-ikäisen leskirouvan Charlotte Hazen asunnosta. Humbertia kiehtovat esiteini-ikäiset tytöt, joita hän mielessään kutsuu ”nymfeteiksi”, ja suhtautuu vinoutuneessa maailmassaan heihin kuin aikuisiin lasten vartaloissa. Humbert on ihastunut Charlotten tyttäreen, hurmaavaan Lolitaan, ja pian hän naikin rouva Hazen voidakseen olla aina Lolitan lähellä. Rouva Hazen yllättävän kuoleman jälkeen, josta Lolita syyttää Humbertia, Humbert ottaa Lolitan mukaansa ja lähtee pakomatkalle peläten jatkuvasti kiinnijäämistä.

Teemat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjan teemoihin kuuluu vahvasti ihmisen tutkinta. Kirja tutkii seksuaalista himoa ja sen vaikutusta ihmisen luonteeseen, kuten Humbertin muuttuminen näennäisen normaalista, mukavasta miehestä voimakkaan omistushaluiseksi, häikäilemättömäksi ja pelokkaaksi. Kirja peilaa myös erilaisia ihmisiä ja pelkoa, joita nämä ihmiset kokevat muun maailman suhtautumisesta heidän poikkeaviin taipumuksiinsa.

Filmatisoinnit ja sovitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirja on filmatisoitu kahdesti: vuonna 1962 Stanley Kubrickin ohjaamana nimellä Lolita sekä vuonna 1997 Adrian Lynen ohjaamana samoin nimellä Lolita.

Kirja on myös innoittanut musiikkia ja kuvataidetta, esimerkiksi Suomessa Virtasen laulu ”Lolita”, Johanna Kurkelan vuonna 2010 ilmestynyt levy Hyvästi, Dolores Haze ja Venäjällä Rodion Štšedrinin ooppera Lolita vuodelta 1992.

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirja julistettiin heti ilmestyttyään vuonna 1955 kielletyksi kirjaksi. Siitä kuitenkin tuli bestseller Euroopassa ja Amerikassa.[1] 2000-luvulla julkaistussa englanninkielisessä tietokirjassa The Top Ten: Writers Pick Their Favorite Books 125 tunnettua kirjailijaa pisteytti fiktiivisiä teoksia niiden suuruuden mukaan; J. Peder Zanen toimittamassa kyselyssä Lolita sai 1900-luvun kaunokirjoista eniten pisteitä.[2][3]

Helle Kannila totesi Arvostelevaan kirjaluetteloon vuonna 1960 kirjoittamassaan arviossa Nabokovin olevan lahjakas kirjoittaja ja kirjan sisältävän ”kosolti taidokkaasti, usein ironisesti esitettyjä havaintoja ja ajatuksia”. Hän oli kuitenkin myös sitä mieltä, että teosta tuskin lopulta voi pitää niin merkittävänä, että sitä olisi kirjastoille erityisesti suositeltava, vaan ”niissä tullaan jos halutaan hyvin toimeen ilman tällaista varmaan monenlaista harmia aiheuttavaa sensaatiokirjan maineen saanutta romaania”.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lolita Kirjasampo. Viitattu 23.4.2015.
  2. Popova, Maria: The Greatest Books of All Time, as Voted by 125 Famous Authors The Atlantic. 30.1.2012. Viitattu 8.5.2020. (englanniksi)
  3. McCrum, Robert: Can I make up my own mind? TheGuardian.com. 4.3.2007 kello 02.19 Greenwichin aikaa. Viitattu 8.5.2020. (englanniksi)
  4. Kannila, Helle: Lolita Arvosteleva kirjaluettelo. Kirjasampo / Kirjastot.fi. Viitattu 23.4.2015.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Grigoriev, Maxim: Förövarens skugga gör offret osynligt. Hufvudstadsbladet, 11.10.2015, s. 28–29. (ruotsiksi)
  • Nabokov, Vladimir: The Annotated Lolita: Revised and Updated. Toimittanut Alfred Appel. New York: Vintage, 1991. ISBN 0-679-72729-9. (englanniksi)
  • Nabokov, Vladimir: Lolita. (Lolita, 1955.) Suomentaneet Eila Pennanen ja Juhani Jaskari. 11. painos (1. painos 1959). Jyväskylä–Helsinki: Gummerus, 2011. ISBN 978-951-20-8443-2.
  • Pifer, Ellen: Vladimir Nabokov’s Lolita: A Casebook. Oxford: Oxford University Press, 2003. ISBN 0-679-72316-1. (englanniksi)
  • Vickers, Graham: Chasing Lolita: How Popular Culture Corrupted Nabokov’s Little Girl All Over Again. Chicago: Chicago Review Press, 2008. ISBN 978-1-55652-682-4. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]