Lumiukko (elokuva)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lumiukko
The Snowman
Elokuvan tunnusteksti (Yleisradion vuonna 1983 tehty suomenkielinen tekstitys)
Elokuvan tunnusteksti (Yleisradion vuonna 1983 tehty suomenkielinen tekstitys)
Ohjaaja Dianne Jackson
Käsikirjoittaja Raymond Briggs
Tuottaja John Coates
Säveltäjä Howard Blake
Leikkaaja John Cary
Erikoistehosteet Mario Cassar
Pääosat Peter Auty
David Bowie
Raymond Briggs
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdistynyt kuningaskunta
Tuotantoyhtiö Snowman Enterprises Limited
Ensi-ilta Iso-Britannia: 26. joulukuuta 1982 (Channel 4)
Suomi: 24. joulukuuta 1983 (TV1)
Kesto noin 26 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto
IMDb
Elonet
AllMovie

Lumiukko (engl. The Snowman) on brittiläinen vuonna 1982 ensi-iltansa saanut animaatioelokuva, joka perustuu Raymond Briggsin samannimiseen lasten kuvakirjaan vuodelta 1978. Lumiukko oli vuonna 1982 parhaan lyhytanimaation Oscar-ehdokkaana ja se voitti muun muassa BAFTAn palkinnon parhaana lastenelokuvana. Elokuvan jatko-osa, Lumiukko ja lumikoira sai ensiesityksensä jouluaattona 2012.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Lumisena jouluaattopäivänä sataa lunta. Pieni poika menee nauttimaan ulos lumisateesta ja tekee lumiukon. Lumiukon valmistuttua on hänen aika mennä nukkumaan. Hän ei kuitenkaan saa unta ja lähtee keskellä yötä katsomaan tekemäänsä lumiukkoa, joka herää pojan hämmästykseksi yhtäkkiä henkiin. Poika ja lumiukko seikkailevat talon sisällä ja ulkopuolella, kunnes lumiukko ottaa pojan kädestä kiinni ja lähtee lentoon vieden pojan meren yli salaiseen paikkaan, jossa muut lumiukot viettävät joulua. Poika tapaa lumiukkojen luona Joulupukin, joka antaa hänelle lahjaksi sinisen kaulaliinan. Kaulaliinapaketista paljastuu pojan nimi; James. Lumiukko ja James palaavat takaisin kotiin. Poika hyvästelee hymyilevän lumiukon ja menee nukkumaan lumiukon jäädessä paikalleen lumeen. Seuraavana aamuna on joulupäivä ja poika herää riemuissaan katsomaan lumiukkoa. Tarina päättyy traagisesti, sillä aamu on ollut lämmin ja Lumiukko on sulanut pois. Tässä vaiheessa sekä poika että katsoja voivat luulla koko tarinaa vain uneksi, mutta samassa poika löytää taskustaan saman sinisen kaulaliinan, jonka hän sai Joulupukilta. Tajuten menettäneensä ystävänsä, poika lyyhistyy lumeen polvilleen suremaan. Lopputekstit alkavat.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Elokuva Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuperäisen elokuvan alussa on kirjailija Raymond Briggsin johdanto, jossa hän kävelee pellolla Sussexin maaseudulla, ja kuvailee inspiraatiotaan tarinaan, joka sitten siirtyy elokuvan animoituun maisemaan.[1]

Lumiukko esitettiin ensimmäisen kerran Suomen televisiossa Yle TV1-kanavalla jouluaattona 1983.[2][3] Suomen televisiossa esitetty elokuva on alkuperäinen brittiläisellä Channel 4 -kanavalla esitetty versio, joka sisältää elokuvan alussa kirjailija Raymond Briggsin johdannon, jossa hän kävelee pellolla Sussexin maaseudulla, ja kuvailee inspiraatiotaan tarinaan, joka sitten siirtyy elokuvan animoituun maisemaan.[1] Elokuvan johdannon, ja "Walking in the Air" -laulun tekstitti tuolloin suomeksi filmille Yleisradion kääntäjä Merike Ilves.[4] Elokuva esitettiin uusintana jouluaattoina 1986 ja 1989.[5][6][7]

Vuodesta 1992 lähtien elokuva on esitetty joka jouluaatto, viime vuosina yleensä Joulupukin Kuuma linja -ohjelman lopuksi juuri ennen Turun joulurauhan julistuksen televisioinnin alkua.[3][8] Ilveksen tekstityksen sisältämää elokuvaa esitettiin pitkään, jonka jälkeen Yleisradio alkoi esittämään elokuvasta 2010-luvun alkupuoliskolla teräväpiirtokuvaversiota. Kuitenkin Suomessa nykyisin esitettävä elokuva sisältää kuitenkin vielä alkuperäisen kirjailija Briggsin johdannon Ilveksen vuonna 1983 tekemällä kuvaan painetulla suomenkielisellä tekstityksellä vanhasta esitysversiosta. Elokuvan johdannon ja alkutekstien jälkeen vanha esitysversio siirtyy nykyisin esitettävään teräväpiirtokuvaversioon. Nykyisessä teräväpiirtoversiossa laulun "Walking in the Air" tekstitys tulee näkyviin, kun asettaa sen näkymään televisiossa tai katsoessa Yle Areenasta. Yleisradio on tehnyt elokuvaan myös suomenkielisen kuvailutulkkauksen.[9]

Lumiukko -elokuvasta on muodostunut monille suomalaisille tärkeä osa joulunviettoa, ja siihen suhtaudutaan nostalgisesti. Lumiukkoa seuraa aattoisin televisiosta jopa 400 000 ihmistä.[10] Elokuva on julkaistu myös DVD- ja VHS-julkaisuina. SF Filmin vuonna 2008 markkinoille tuodussa Lumiukko- DVD- ja VHS-julkaisussa on elokuvan alussa David Bowien johdanto elokuvaan.[11][12]

Lumiukon esitystietoja Suomen televisiossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esityspäivämäärä Lähetysverkko Lähetysaika Lähde Tietoja
24.12.1983 Yle TV1 14:00 – 14.30 [13] Elokuvan ensiesityskerta Suomen televisiossa.[2]
24.12.1986 Yle TV1 11:25 – 11:55 [5] Toinen esityskerta
24.12.1989 Yle TV1 11:25 – 11:55 [7] Kolmas esityskerta [6]
24.12.1992 Yle TV1 11:00 – 11:30 [14] Neljäs esityskerta. Vuodesta 1992 lähtien elokuva on esitetty joka jouluaatto Suomen televisiossa.[3]
24.12.1993 Yle TV1 12:35 – 13:00 [15]
24.12.1994 Yle TV1 11:15 – 11.45 [16]

Tunnusmelodia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Animaatioelokuvan musiikin on säveltänyt Howard Blake. Lentokohtauksen aikana soivan tunnusmelodian ”Walking in the Air” laulaa Peter Auty. Kappaleesta on tehty suomenkieliset käännöskappaleet nimillä "Avaruus" ja "Sun nimesi on maa".[17][18]

Uusi versio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Televisiokanava Channel 4:n 30-vuotisjuhlien osana valmistui 2012 jatko-osa nimeltä Lumiukko ja lumikoira. 24 minuuttia kestävää elokuvaa kuvattiin muutama vuosi ja se ensiesitettiin jouluaattona 2012.[19]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b How The Snowman melted David Bowie’s heart theguardian.com. 22.12.2016. Viitattu 23.12.2022. (englanniksi)
  2. a b Fränti, Mikael: Poika ja Lumiukko. Helsingin Sanomat, 24.12.1983, s. 52. Näköislehti, tilaajille.
  3. a b c Lumiukko Yle. 24.11.2008. Viitattu 10.1.2010.
  4. Suomennoksen tekijä Merike Ilves mainitaan Lumiukko-elokuvan lopputekstien aikana Yleisradion televisioesityksessä tai Yle Areenasta katsottaessa.
  5. a b Ohjelmatiedot 24.12.1989. Helsingin Sanomat, 24.12.1986, s. 39. Näköislehti, tilaajille.
  6. a b Huom. Yleisradion lähteessä [1] on toisesta esityskerrasta annettu virheellinen tieto: todellisuudessa vuonna 1989 elokuva esitettiin Suomen televisiossa kolmannen kerran.
  7. a b Ohjelmatiedot 24.12.1989. Helsingin Sanomat, 24.12.1989, s. 54. Näköislehti, tilaajille.
  8. Vatka, Miia: Joulupukilla on taas linja kuumana - Aattoaamun rakastettuun klassikkoon tehdään muutoksia harkiten Iltalehti. 23.12.2018.
  9. Yleisradion hallintoneuvoston kertomus eduskunnalle yhtiön toiminnasta vuonna 2021 (pdf) (s. 43) Eduskunta.fi. K 6/2022 vp. Viitattu 27.12.2022.
  10. Mattinen, Johanna: Joulupukin kuumaanlinjaan uusi pukki Iltalehti. 23.12.2012. Viitattu 10.1.2010.
  11. The Snowman Elonet. Viitattu 23.12.2022.
  12. Mettänen, Heli: David Bowien poika teki uskomattoman löydön: Tässä on Lumiukko-elokuvan alkuperäinen kaulahuivi! Iltalehti. 24.12.2020. Viitattu 23.12.2022.
  13. Ohjelmatiedot 24.12.1983. Helsingin Sanomat, 24.12.1983, s. 53. Näköislehti, tilaajille.
  14. Ohjelmatiedot 24.12.1992. Helsingin Sanomat, 24.12.1992, s. 54. Näköislehti, tilaajille.
  15. Ohjelmatiedot 24.12.1993. Helsingin Sanomat, 24.12.1993, s. 60. Näköislehti, tilaajille.
  16. Ohjelmatiedot 24.12.1994. Helsingin Sanomat, 24.12.1993, s. 64. Näköislehti, tilaajille.
  17. Walking in the air /tässä: AVARUUS/ (On allain avaruus -) alun perin laulu piirroselokuvasta Snowman poikasopraanolle ja orkesterille /tässä poikasopraanolle, KUOROLLE JA SOITINYHTYEELLE /S/. Fono.fi. Viitattu 23.12.2022.
  18. Kappalehakutulos: Sun nimesi on maa Fono.fi. Viitattu 31.10.2022.
  19. Cable, Simon: Snowman and the Snowdog melts hearts of six million: Animation draws one of Channel 4's biggest audiences of the year (but it's still beaten by Coronation Street and Merlin) 25.12.2012. Mail Online. Viitattu 2.9.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]