Päätehakkuu
Päätehakkuu eli uudistushakkuu on jaksollisen metsänkasvatuksen [1] viimeinen vaihe ja samalla metsän uudistamisen alku. Päätehakkuu on uudistushakkuista viimeinen eli se, jossa vanha puusto poistetaan kokonaan tai lähes kokonaan. Päätehakkuussa kypsään ikään kasvanut puusto korjataan. Päätehakkuutyyppejä ovat esimerkiksi avohakkuu, siemenpuuhakkuu ja suojuspuuhakkuu. [2]
Avohakkuussa metsästä kaadetaan kaikki tai lähes kaikki puut. Tämän jälkeen metsä kylvetään tai istutetaan uudelleen. Siemenpuuhakkuussa hehtaarille jätetään 50–150 siemenpuuta, joiden siemenistä uuden metsän on tarkoitus syntyä luontaisesti hakkuun jälkeen. Suojuspuuhakkuussa hehtaarille jätetään 200-400 suojuspuuta suojaamaan taimia auringolta. Suojuspuuhakkuuta käytetään kuusimetsissä, jos on tarkoitus jatkossakin kasvattaa kuusikko.[3]
Suomen talousmetsistä 95 prosenttia on sertifioitu PEFC-järjestelmään (Programme for Endorsement of Certification Schemes) kuuluvalla suomalaisella PRFC-sertifikaatilla. [4] PEFC-metsäsertifioinnissa edellytetään vähintään 10 säästöpuun jättämistä kaatamatta jokaiselle avohakatulle hehtaarille.[5] Säästöpuita ei saa viedä koskaan pois metsästä.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ https://www.smy.fi/forest-fi/sanasto/#word-jaksollinen-metsankasvatus-periodic-cover-silviculture (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ https://www.metsakeskus.fi/uudistushakkuu
- ↑ Forest.fi-palvelu Suomen Metsäyhdistys.
- ↑ https://www.smy.fi/forest-fi/sanasto/#word-metsasertifiointi-forest-certification (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ https://pefc.fi/wp-content/uploads/2022/02/Muutokset-metsanhoidon-PEFC-vaatimuksissa-versiot-2014-2022.pdf