Puuma
| Puuma | |
|---|---|
 Eteläamerikkalainen puuma. |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Petoeläimet Carnivora |
| Alalahko: | Feliformia |
| Heimo: | Kissaeläimet Felidae |
| Alaheimo: | Kissat Felinae |
| Suku: | Puma |
| Laji: | concolor |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Puma concolor |
|
 Puuman levinneisyys |
|
| Alalajit[2] | |
|
|
| Katso myös | |
Puuma (tieteellinen nimi vuodesta 1993 Puma concolor, sitä ennen Felis concolor) on Amerikassa elävä kissaeläin. Sen levinneisyysalueeseen kuuluu periaatteessa koko Keski- ja Etelä-Amerikka lukuun ottamatta niitä melko laajoja alueita, joilta ihminen on sen hävittänyt. Pohjois-Amerikassa sitä esiintyy Kalliovuorten alueella Yukonin territorion etelärajoille saakka, sekä Floridassa, jossa elää erillisenä populaationa uhanalainen floridanpuuma[3].
Puumasta on suomeksi käytetty myös nimityksiä kuguaari (englannin sanasta ”cougar”), vuorileijona (”mountain lion”), amerikanleijona, puuleijona ja hopealeijona, mutta nykykielessä puuma on vakiintunut lajin lähes yksinomaiseksi nimeksi.
Alalajit ja populaatiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Puuma jaettiin aikaisemmin kuuteen alalajiin (suluissa elinalueet):[2]
- P. c. couguar (Pohjois-Amerikka)
- P. c. costaricensis (Keski-Amerikka)
- P. c. capricornensis (eteläinen Etelä-Amerikka)
- P. c. concolor (pohjoinen Pohjois-Amerikka)
- P. c. cabrerae (keskinen Etelä-Amerikka)
- P. c. puma (eteläinen Etelä-Amerikka)
Nykyisin tunnistetaan vain kaksi alalajia:[2]
- P. c. concolor (Etelä-Amerikka, mahdollisesti ilman Andien länsipuolta mantereen pohjoisosassa)
- P. c. couguar (Pohjois- ja Keski-Amerikka, mahdollisesti myös Etelä-Amerikan pohjoisosat Andeilta länteen. Floridassa elää erillinen pieni floridanpuumien populaatio.)
Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Puumalla on lyhyt ja pehmeä karva, jonka väri vaihtelee hopeanharmaasta tai kellanruskeasta punertavanruskeaan tai tummanruskeaan. Turkki on tumminta selkän keskiosassa ja hännässä. Leuassa, huulissa, kurkussa ja vatsassa on vaaleaa karvaa. Melanismia ei esiinny, ja albinismi on harvinaista. Aikuisella puumalla ei ole täpliä, mutta nuorilla yksilöillä on raitoja ja pennuilla tummia täpliä. Puuman korvalehdet ovat pienet ja pyöreät.[4]
Eteläamerikkalainen Puma concolor concolor on pienempi kuin pohjoisamerikkalainen P. c. couguar. Sen ruumis on 85–150 senttimetriä pitkä, häntä 45–82 senttimetriä ja säkäkorkeus 66–81 senttimetriä. Koiras painaa 50–65 kilogrammaa ja naaras 25–45 kilogrammaa. Viileiden seutujen yksilöt ovat suurikokoisempia kuin lämpimien seutujen yksilöt, ja niiden turkki on yleensä vaaleampi. Trooppisilla seuduilla elävillä yksilöillä on turkissa usein voimakkaan tiilenpunaista sävyä.[5]
Pohjois- ja keskiamerikkalainen Puma concolor couguar on suurikokoisempi kuin eteläamerikkalainen alalaji. Koiraan ruumis on 108–152 senttimetriä, häntä 53–92 senttimetriä ja säkäkorkeus 43–79 senttimetriä. Koiras painaa 52–91 kilogrammaa ja naaras 34–57 kilogrammaa. Suurikokoisimmat yksilöt elävät alalajin levinneisyysalueen lauhkeimmilla reunoilla.[6]
Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
_(51884930910).jpg)
Puuma ei karju, vaan se päästelee monenlaisia muita ääniä, kuten siritystä, sähinää, murinaa ja vihellyksiä.[7] Puumat väistävät susia, karhuja ja jaguaareja mutta eivät kojootteja.[7]
Eteläamerikkalainen puuma syö monenlaista eläinravintoa suurista nisäkkäistä keskikokoisiin ja pieniin nisäkkäisiin, lintuihin ja matelijoihin. Se voi saalistaa myös karjaa. Puuma saalistaa kaikkina vuorokaudenaikoina, mutta useimmin hämärässä tai öisin. Puuma on taitava kiipeilijä, mutta se saalistaa etupäässä maassa. Se vaanii saalistaan hyvin lähelle ja hyökkää sitten sen kimppuun.[7]
Elinympäristöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Puuma on hyvin sopeutuvainen, minkä takia sitä esiintyykin hyvin laajalti ja mitä erilaisimmilla alueilla: lumisilla ja kallioisilla vuorilla, aroilla, autiomaissa, lauhkeissa ja trooppisissa metsissä sekä jopa rannikoiden hiekkadyyneillä. Puuma käyttää vakituista majapaikkaa (luolaa) ainoastaan lisääntymisaikanaan. Turkkinsa ansiosta puuma sietää sekä hellettä että pakkasta, mutta talveksi se joutuu laskeutumaan vuorilta laaksoihin – tärkeimpien saaliseläintensä mukana.
Puuma on sopeutunut elämään hietikoilla ja kalliolla: sen väri muistuttaa hiekkaa ja se voi loikata jopa kymmenen metriä kerralla.
Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Puuma saavuttaa sukukypsyyden 18–36 kuukauden ikäisenä, ja se elää luonnossa noin 16-vuotiaaksi. Puuma elää yleensä yksin omalla reviirillään, paitsi lyhyen parittelukauden aikana. Puuma saa poikasia ympäri vuoden, Pohjois-Amerikassa yleisimmin huhtikuun ja syyskuun välisenä aikana. Raskaus kestää 82–98 vuorokautta. Emo saa poikasia kerrallaan yhdestä viiteen, yleensä kaksi tai kolme. Poikaset vieroittuvat emostaan viimeistään kaksivuotiaina.[7] Naaraspennut perustavat usein aikuistuttuaan reviirinsä lähelle emonsa reviiriä, mutta urospennut vaeltavat hyvin kauas synnyinseuduiltaan.[8]
Puuma ja ihminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aikoinaan puuma oli yleinen lähes koko Amerikan mantereella, mutta nykyisin se on hävinnyt monilta entisiltä elinalueiltaan.[1] Pääsyynä ovat karjankasvattajat, jotka ovat tappaneet puumia syyttäen niitä karjantappamisista, monesti aiheetta. Joiltakin alueilta puumakanta on hävitetty peurojen ”suojelemiseksi”. Tuloksena oli peurakannan nopea kasvu, koska mikään petoeläin ei ollut sitä säätelemässä. Sitä taas seurasi ylilaidunnus, peurojen ravinnon loppuminen ja suurten peuramäärien nälkäkuolema. Toinen yleinen uhka puumille on salametsästys.
Puuman hyökkäyksiä ihmisen kimppuun on raportoitu vuosina 1890–2004 yhteensä 108, joista kaksikymmentä oli kuolintapauksia.[9]
Suojelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Puuma on rauhoitettu, mutta tämäkään ei säästä sitä karjatilallisten vihalta. Puumia ammutaan edelleen karjan suojelemiseksi, vaikka se harvoin käy kotieläinten kimppuun. Nykyään on perustettu useita puumansuojeluyhdistyksiä.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Castelló, José R.: Felids and Hyenas of the World. Princeton University Press, 2020. ISBN 978-0-691-20845-9.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Caso, A., Lopez-Gonzalez, C., Payan, E., Eizirik, E., de Oliveira, T., Leite-Pitman, R., Kelly, M., Valderrama, C. & Lucherini, M.: Puma concolor IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 16.7.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c Castelló 2020, s. 162.
- ↑ Elo, Ulla & Koivisto, Ilkka ym. (toim.): Maailman uhanalaiset eläimet - Osa 2: Nisäkkäät. Weilin+Göös, 1991. ISBN 951-35-4687-X.
- ↑ Castelló 2020, s. 160, 164.
- ↑ Castelló 2020, s. 160.
- ↑ Castelló 2020, s. 164.
- ↑ a b c d Castelló 2020, s. 162, 166.
- ↑ Wilson, Don & Mittermeier, Russell: Handbook of the Mammals of the World. Volume 1. Carnivores, s. 157. Lynx Edicions, 2009.
- ↑ Confirmed mountain lion attacks in the United States and Canada 1890 - Present azgfd.gov. 9.12.2008. Arkistoitu 13.12.2017. Viitattu 10.7.2009. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Laji.fi: Puuma (Puma concolor)
- ITIS: Puma concolor (englanniksi)
- Pherobase: Semiochemicals of Puma concolor, the Cougar (englanniksi)
| ||||||||||