Superroisto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Tohtori Doom, yksi tunnetuimmista superroistoista populaarikulttuurissa.

Superroisto, superrikollinen tai superpahis on eräs konnan alatyyppi, joka on tuttu sarjakuvista, televisiosta, elokuvista ja tietokonepeleistä. Superroistot ovat supersankarien vastinkappaleita ja arkkivihollisia.[1]

Lukijat ihastuivat aluksi ensimmäisiin sarjakuvien supersankareihin, mutta uutuudenviehätys alkoi nopeasti hiipua, kun ylivoimaiset supersankarit kamppailivat arkipäiväisten asemiesten tai konnien kanssa. Sen vuoksi käsikirjoittajat ja piirtäjät kehittivät supersankareille heidän arvoisensa viholliset, superroistot, jotka vahvistaisivat supersankareiden myyttistä sankaruutta.[1]

Superroisto on tärkeä jumalvoimaisten supersankarien tai muiden fiktiivisten sankarien vastustajana. Superroiston älynlahjat tai yli-inhimilliset voimat tekevät heistä varteenotettavia vastustajia jopa kaikkein voimakkaimmallekin sankarille. Superroistoja tavataan useimmiten sarjakuvissa (varsinkin niin kutsutuissa supersankarisarjakuvissa), toimintaelokuvissa ja tieteistarinoissa. Superroistolle tyypillistä on hyvin monimutkaisten ja kunnianhimoisten suunnitelmien kehittely, joiden päämääränä on saavuttaa valtaa ja alistaa vastustajat. Superroistoilla on tyypillisesti värikkäitä nimiä, pukuja tai muita erikoisia piirteitä. Monilla superroistoilla on yhteisiä piirteitä todellisen maailman diktaattorien, pahantekijöiden ja terroristien kanssa.

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useimpien mielestä ensimmäinen varsinainen superroisto oli Paul Févalin luoma Fantômas (ensiesiintyminen vuonna 1862) tai Févalin miltei kuolematon roisto, eversti Bozzo-Corona (ensiesiintyminen vuonna 1863). Muita varhaisia superroistoiksi luokiteltavia hahmoja ovat esimerkiksi Professori James Moriarty (ensiesiintyminen vuonna 1891). Tohtori Fu Manchua (Sax Rohmerin suosittujen kirjojen arkkipaha) on useimmiten pidetty modernin superroiston perustyyppinä. Fu Manchu omaa paljon superroistojen peruskuvastoa, kuten halun valloittaa maailman, pirulliset ansat, sadistinen mielenlaatu, tiettyä teemaa (pukeutuminen, aseet) noudattavat kätyrit/rikokset ja monimutkaiset juonet sankarin päänmenoksi. Rohmerin luomalla hahmolla oli voimakas vaikutus Ian Flemingiin, jonka James Bond -romaanit ja elokuvasovitukset lisäsivät superroistoja populaarikulttuurissa.

Ensimmäinen värikkääseen asuun pukeutunut superroisto oli Lightning (Salama) 1938 tehdyssä elokuvassa Fighting Devil Dogs. Tämä tapahtui jo ennen kuin Teräsmies luotiin (mikä tapahtui tosin samana vuonna).

Ensimmäinen superroisto, joka alkoi säännöllisesti vastustaa supersankaria, oli Ultra-Humanite, jonka ensiesiintyminen tapahtui Action Comics-lehden numerossa 13 (1939). Ultra-Humanite oli suunnattoman älykäs hahmo, joka kykeni siirtämään mielensä toisten olentojen ruumiiseen. Teräsmiehen päävastustajaksi luotiin Lex Luthor, nerokas roisto, joka hyökkäsi Teräsmiehen kimppuun tappavin ja kieroin asein. Luthorista tuli suunnattoman suosittu.[1]

Tyypillisiä käyttäytymismuotoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Darth Vader.
Ernst Stavro Blofeld (Donald Pleasencen esittämänä).

Vaikka superroistot ovatkin kaikki erilaisia, löytyy silti tiettyjä ominaisuuksia, jotka määrittelevät arkkityypin. Useimmilla superroistoilla on ainakin jokin seuraavista ominaisuuksista:

  • Halu toteuttaa uskomattomia rikoksia, halu hallita koko maailmaa, joissain tapauksissa koko universumia keinoilla millä hyvänsä.
  • Halveksiva asenne sankareita, tavallisia ihmisiä, kätyreitään ja ketä tahansa tielle osuvaa kohtaan.
  • Sadistinen luonne ja taipumus iloita sosiopaattisesta mielestään, oletetusta älyllisestä ylemmyydestään.
  • Vastustaja (sankari) tai ryhmä vastustajia, joiden kanssa superroisto toistuvasti taistelee.
  • Taipumus kostonhimoon vastustajiaan vastaan. Kostamiseen liittyvät metodit ylittävät usein pelkän surmaamisen ja keskittyvät vastustajan henkiseen tai fyysiseen kiduttamiseen ennen tämän kuolemaa.
  • Nerokas tieteellisesti orientoitunut mieli, jonka superroisto kanavoi pahoihin tarkoitusperiin (niin kutsuttu Hullu tiedemies).
  • Yli-inhimillisiä voimia tai erikoiskykyjä, useimmiten samanlaisia mitä supersankareilla. Useimmiten kyvyt saavutetaan vastuuttomilla tieteellisillä kokeilla, joiden tuloksia käytetään sumeilematta omien voimien lisäämiseen.
  • Synkkä ja uhkaava päämaja tai piilopaikka, jonka tarkka sijainti on pidetty salassa suurelta yleisöltä, supersankareilta ja poliisilta (esimerkiksi Magneton Asteroidi M). Jotkut superroistot kuitenkin tuntevat olonsa tarpeeksi turvalliseksi työskennelläkseen julkisemmin. Tällaisia superroistoja ovat Lex Luthor ja Tohtori Doom. Tietysti on huomattava, ettei kaikilla superroistoilla ole päämajaa, tai että sellainen on liikkuva.
  • Tiettyä teemaa seuraavat rikokset ja ilkeät juonet. Arvuuttaja esimerkiksi suunnittelee rikoksensa arvoitusten ja sanaleikkien mukaisiksi ja Mysterio elokuvamaailman. Jotkut superroistot pitäytyvät itsepäisesti teemassaan, vaikka sen mukaisesti suoritetut rikokset eivät toimisi ja epäonnistuisivat järjestelmällisesti.
  • Vaikka ajoittain superroistot liittoutuvatkin toimiakseen yhteiskunnan ja sankarien päänmenoksi, on tämä harvinaista. Useimmiten superroisto käyttää typeriä lakeijoita tai itseään heikompia superroistoja toteuttamaan suurempia suunnitelmiaan. Jotkut superroistot (kuten Darth Vader ja Cobra Commander) hallitsevat kokonaisia armeijoita, joiden sotilaita he kohtelevat drakonisella julmuudella.
  • Jotkut superroistot manipuloivat tapahtumia ja henkilöitä kulissien takana, itse ottamatta juurikaan varsinaisiin tapahtumiin osaa (kuten Lex Luthor tai Ernst Stavro Blofeld).
  • Voimakas sitoutuminen rikolliseen uraan.
  • Vastuuntunnottomuus henkilökohtaisista virheistä ja takaiskuista (näistä syytetään useimmiten vihollisia).
  • Taustatarina, joka selittää hahmon muutoksen tavallisesta ihmisestä superroistoksi. Tarina sisältää usein traagisia elementtejä ja joissain tapauksissa ystävyyssuhteen tulevan vastustajan kanssa.

Tyypillisiä persoonallisuuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Professori Moriarty, Sherlock Holmesin arkkivihollinen.

Vaikka kaikkien superroistojen käyttäytymismuodoista on löydettävissä yhtäläisyyksiä, eivät kaikki superroistot kuitenkaan jaa samanlaista persoonallisuutta. Henkilöt ryhtyvät superroistoiksi useista eri syistä:

  • Juonittelija: Punakallo, Lex Luthor, Palpatine, Professori James Moriarty ja monet muut superroistot esitetään pahuuden kyllästäminä ja vallanhimoisina yksilöinä. Tämä lähestymistapa oli suosittu varsinkin supersankarisarjakuvien alkuaikoina. Nykyään käsikirjoittajat pyrkivät hakemaan monitahoisempia hahmomalleja. Marvel-kustantamon isähahmo Stan Lee esitti useasti, että on tärkeämpää, että lukijat samaistuvat enemmän roistoon kuin sankariin.
  • Langennut: Darth Vader, Venom ja Vihreä Menninkäinen ovat kaikki harhautuneet oikealta polulta jonkin ulkopuolisen korruptoivan tahon houkutuksesta. Joissain tapauksissa, kuten Jedin paluun lopetuksessa päähahmo voittaa sisäiset demoninsa ja onnistuu hyvittämään syntinsä.
  • Psykopaatti: Sapelihammas, Tyfoidi Mary, Jokeri, Carnage ja monet muut superroistot ovat henkisesti sairaita ja kykenemättömiä kontrolloimaan murhanhimoaan.
  • Palkkasoturi: Hiekkamies, Elektro ja Blob ovat puhtaasti pahantekijöitä, joille on siunaantunut supervoimia. Tällaiset arkkityypit työskentelevät usein kätyreinä kunnianhimoisemmille tai älykkäämmille superroistoille.
  • Peto: Lisko ja Manbat kokevat yleensä muutoksen ihmisestä puolieläimeksi eivätkä tämän jälkeen kykene kontrolloimaan viettejään.
  • Petkuttaja: Mxyzptlk, Mahdoton Mies ja Arvuuttaja piinaavat sankareita omaksi huvikseen. Kaiken lisäksi he usein ovat paljon voimakkaampia kuin varsinainen sankari ja heidät pitää useimmiten voittaa puhtaan oveluuden avulla.
  • Syntyneet tappajiksi: Superskrulli, Blastaar ja Brainiac ovat alkuperältään ulkoavaruuden olioita ja aggressiivista käyttäytymistä kannustetaan näiden kotiplaneetoilla.
  • Jalous: Muutamien hahmojen motiiveja voisi pitää jaloina, mutta usein hahmojen radikaalit menetelmät ovat ristiriidassa hyvien päämäärien kanssa. Tunnetuin tällaisista superroistoista lienee Magneto, joka yrittää lopettaa mutanttien vainot, mutta ajaa asiaansa sodankäynnin ja terrorismin avulla. Myös Myrkkymuratti ja Ra’s Al Ghul yrittävät suojella luontoa, mutta ekoterrorismin kautta. Nämä superroistot ottavat tosissaan sanonnan: Tarkoitus pyhittää keinot.
    • Japanilaisessa mangassa esiintyy muunnos edellä mainitusta superroistosta, joka kunnioittaa vastustajaansa tai on kiitollisuudenvelassa vastustajalleen pyrkien maksamaan velkansa takaisin. Velkansa maksettuaan he usein palaavat rikollisten toimiensa pariin.
  • Jumalallinen: Vain muutamia superroistoja löytyy tästä kategoriasta, kenties tunnetuin heistä on Galactus, maailmojen syöjä. Galactus edustaa luonnonvoimaa eikä häntä näin ollen voi tuomita tavallisen moraalin puitteissa.

Superroistot sankarin vastakohtana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useat superroistoista esitetään vastustajiensa vastakohtina. Esimerkiksi Wolverine yrittää jatkuvasti hillitä eläimellisiä vaistojaan, kun taas hänen arkkivihollisensa Sapelihammas antaa vaistoilleen jatkuvasti vallan. Batman esitetään usein huumorittomana synkkänä hahmona, joka fanaattisesti kannattaa lakia ja järjestystä, kun taas Jokeri on irrationaalinen, sarkastinen kirkkaaseen asuun pukeutunut mielipuoli, jonka ainoa tarkoitus tuntuu olevan vallalla olevan järjestyksen saattaminen kaaokseen. Hulk on raivoava väkivahva peto, nerokkaan tiedemiehen Bruce Bannerin alter ego, kun taas Johtaja on erittäin älykäs, mutta fyysisesti heikko mies. Molempien muutos syntyi gammasäteilystä. Professori X etsii jatkuvasti rauhanomaisia keinoja, joiden avulla mutantit ja tavallisten ihmiset saattaisivat elää rauhaisaa rinnakkaisoloa, kun taas Magneto uskoo, että mutantit ovat herrakansaa ihmisiin verrattuna.

Joskus kontrasti on suorempikin. Bizarro on Teräsmiehen epätäydellinen klooni. Venom on Hämähäkkimiehen synkempi versio, joka käyttää aikoinaan supersankarille kuulunutta symbioottia. Venom tosin käyttää voimiaan niiden tappamiseksi, jotka hänen moraalikäsityksensä tuomitsee arvottomiksi.

Nämä kontrastit auttavat pääsankarin loiston nostattamisessa ja toimivat superroiston toimimisessa sankarin vastakohtana.

Tunnettuja superroistoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Luettelo superroistoista

Luettelossa on mainittu lopuksi kyseisen roiston vastapuoli.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c Peter Sanderson and Michael Eury: Supervillain Encyclopædia Britannica. Encyclopædia Britannica, inc. Viitattu 2.10.2019. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Superroisto&oldid=22212407”