Supersankari
Supersankari on sarjakuvien, television, elokuvien ja tietokonepelien kuvitteellisissa maailmoissa seikkaileva sankarihahmo, jolla on erikoisia tai yli-inhimillisiä kykyjä. Supersankari taistelee pahuutta ja erilaisia konnia tai superroistoja vastaan. Supersankarit ovat erityisesti yhdysvaltalaiselle sarjakuvalle tyypillinen ilmiö. Ensimmäinen supersankari oli Teräsmies vuonna 1938. Seikkailusarjoissa oli esiintynyt jo aiemmin naamioituneita sankareita, mutta Teräsmiehen suosion myötä supersankarisarjakuvasta kehittyi oma lajityyppinsä. Teräsmiehen ja Batmanin kaltaiset sankarit esiintyivät myös supersankarielokuvissa. 1960-luvulla syntyi entistä inhimillisempiä, arjen ongelmien kanssa kamppailevia supersankareita kuten Hämähäkkimies.[1]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Supersankarien edeltäjiä esiintyi jo 1800-luvun ja 1900-luvun alun kirjallisuudessa. Näihin kuuluivat esimerkiksi Sherlock Holmes ja Tarzan.[1] Myöhemmin kioskilehdissä, radiokuunnelmissa, sarjakuvissa ja sarjafilmeissä seikkailivat Zorron, Mustanaamion ja Green Hornetin kaltaiset naamioidut kostajat.[1][2] Vuonna 1938 DC Comics -sarjakuvayhtiö esitteli Action Comics -lehden ensimmäisessä numerossa Jerry Siegelin ja Joe Shusterin luoman Teräsmiehen, supersankareista ensimmäisen ja tunnetuimman. Teräsmiehen myötä supersankarisarjakuvista kehittyi kokonaan oma lajityyppinsä. Teräsmies loi pohjan supersankarin tunnusmerkeille, joihin kuuluivat kaksoiselämä, yli-inhimilliset voimat, pyyteetön hyvyys sekä värikäs asu, jota täydensivät viitta ja helposti tunnistettava symboli.[1]
Teräsmiehen saaman suosion myötä DC Comics alkoi julkaista uusia sankarihahmoja, joista merkittävimpiin kuuluivat Batman ja hänen apurinsa Robin, Salama, Ihmenainen, Haukkamies, Vihreä Lyhty ja Vesimies. Ensimmäinen supersankariryhmä oli Oikeuden Puolustajat vuonna 1940. Myös muut sarjakuvakustantajat kehittivät omia hahmoja. Suosituiksi tulivat muun muassa Kapteeni Marvel sekä Kapteeni Amerikka, toisen maailmansodan aikaisen isänmaallisuuden symboli. Supersankarisarjakuvan noususuhdannetta 1940-luvun alussa on tapana sanoa lajityypin kultakaudeksi. Suuri osa kultakauden sarjakuvasta oli nopealla tahdilla tuotettua viihdettä, mutta ajalta on nostettu esiin klassikkona muun muassa Will Eisnerin The Spirit. Toisen maailmansodan jälkeen supersankarilehtien myynti alkoi laskea. 1950-luvulla vain Teräsmies ja Batman kykenivät säilyttämään suosionsa.[1]
.jpg)
1950-luvun lopulla alkanutta ajanjaksoa sanotaan supersankarisarjakuvan hopeakaudeksi. Marvel-yhtiölle työskentelevät sarjakuvantekijät alkoivat 1960-luvun alussa kehittää uudenlaisia sankarihahmoja. Tekijöistä merkittävimmät olivat käsikirjoittaja Stan Lee ja piirtäjät Jack Kirby ja Steve Ditko. Heidän luomiensa uusien sankariryhmien, Ihmenelosten ja Ryhmä-X:n jäsenillä oli ihmissuhteita, henkilökohtaisia ongelmia ja vaikeuksia ympäristönsä kanssa. He olivat siten helpommin samaistuttavia kuin aiemmat ylivoimaiset sankarihahmot. Marvelin hahmoja olivat Hulk, Thor, Rautamies, Tohtori Outo, Daredevil sekä Marvelin tunnetuin supersankari Hämähäkkimies. Epätäydelliset, syrjintää ja ennakkoluuloja kohtaavat supersankarit herättivät vastakaikua etenkin opiskelijanuorisossa.[1]
1970-luvulla supersankarisarjakuva siirtyi niin sanottuun pronssikauteen. Etninen monimuotoisuus yleistyi sarjakuvissa vähitellen. Marvel toi markkinoille muun muassa blaxploitaatio-elokuvien mallin mukaisen afroamerikkalaisen sankarin Luke Cagen.[1]
1980-luvun puolivälissä pronssikausi päättyi ja nykyaikaisen supersankarisarjakuvan aika alkoi.[1] Alan Mooren käsikirjoittama sarjakuvaromaani Vartijat (1986–87) kyseenalaisti supersankarifiktioon liittyvän omankädenoikeuden ihannoinnin.[3] DC Comics perusti aikuisille suunnatun Vertigo-julkaisulinjan.[1]
2000-luvulla supersankarielokuvia alettiin tuottaa markkinoille säännöllisesti, kun digitaalitekniikan kehitys mahdollisti näyttävät erikoistehosteet.[2]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i Sanderson, Peter & Misiroglu, Gina & Eury, Michael: Superhero Encyclopædia Britannica. Viitattu 2.10.2019. (englanniksi)
- ↑ a b Valta, Reijo: Myyttiset supersankarit Pois työpöydältä. 22.4.2012. Viitattu 28.1.2023.
- ↑ Oksanen, Samu: Mitä jos supersankarit eivät olekaan meidän puolellamme? Filmgoer. 4.5.2018. Viitattu 28.1.2023.
