Symboli

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Uskonnollisia symboleita.
Risti, Daavidintähti, Om-tavu
Islam, Dharman pyörä, Torii
Khanda, Bahain tähti, Ahimsa

Symboli (tunnuskuva, vertauskuva, merkki, tuntomerkki, tunnusmerkki[1][2]) on merkki, joka edustaa jotakin asiaa.[3]

Sanan symboli on sanottu olevan johdettavissa kreikan sanasta symballein, joka merkitsee yhteen, kokoon heittämistä. Selityksen mukaan ajatus ja esine on symbolissa yhdistynyt kokonaisuudeksi.[4]

Symbolit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Symboli on asia, joka edustaa jotakin toista asiaa siten, että niiden välillä on vain sopimuksenvarainen yhteys. Esimerkiksi lippu voi edustaa tiettyä valtiota.

Sana tulee kreikan kielen sanasta symbolon (sopimus, tunnus; sanaosat syn adverbi: yhteen ja ballein verbi: heittää, liittää) tai sen latinankielisestä vastineesta symbolum. Mainittuja sanoja vastaa suomen kielessä lähinnä vertauskuva ja tunnusmerkki.

Alun perin symbolon on merkinnyt tunnusmerkkinä käytettyä, tietyn piirin tuntemasta esineestä murrettua palasta, johon viestin tai lähetin vastaanottajalla on ollut sopiva vastinekappale.

Erityisessä, semantiikassa eli merkitysopissa käytetyssä merkityksessä symboli on sana, aate, asia, mielikuva tai kuva, joka liittää yhteen kaksi tai useamman asian. Symboli ei tässä täsmennetyssä merkityksessä siis ole merkki (ennalta sovittu, tunnettu lyhennys, katso semiotiikka) tai vertaus (tietoinen allegoria, eli merkitysopissa tunnettu, rajallinen edustaja).

Symboleja käytetään esineellisinä, kuvallisina ja sanallisina merkkeinä lähes kaikilla inhimillisen elämän piiriin kuuluvilla aloilla. Uskonnollisen elämän aloilla symbolien käyttö on erityisen laajaa. Raamatun Vanhan testamentin julistus rakentuu monimutkaisten vertauskuvien varaan, esimerkkinä psalmi 18:3; ”Herra on minun kallioni, linnani ja pelastajani, minun Jumalani, vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi ja varustukseni.”

Käsityksiä symboleista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Freudilaisessa syvyyspsykologiassa symbolin on ajateltu koostuvan osittain tiedostamattomasta aineksesta. Sigmund Freudin käsitys oli, että symboli edustaa aiemmin tunnettua, mutta (kielteisenä) tietoisuudesta torjuttua aineistoa joka alitajunnasta esiintyy esimerkiksi unissa, kuvitelmissa ja niin edelleen vääristyneenä ja jota voi loppujen lopulta rajallisena ja psykoanalyysin kautta tulkita, esimerkiksi viettipohjaisena merkkinä.

C.G. Jungin näkemys, pohjautuen assosiaatiokokeisiinsa ja kompleksiteoriaansa, oli että todellinen symboli on neutraali ilmentymä tiedostamattomasta tietoisuuteen (uni, oire, mielikuva) sellaisille asioille jotka ovat tietoisuudelle uusia tai kehittämättömiä ja näin eivät vielä voineet saada selvää tunnettua määritystä. Symboli on kuin sana mielikuva (saksan Sinnbild), osa mieltä eli tietoisuutta, ja osa kuvaa, joka ”kertoo enemmän kuin tuhat sanaa”. Symboli on Jungin analyyttisen psykologian mukaan paras mahdollinen ja ajankohtaisin sovitteluratkaisu tietoisuuden ja tiedostamattoman välillä, ja näin ei ulkopuolista tulkintaa periaatteessa tarvita, koska se voi rajata ja ehdyttää symbolin. Symboli on Jungin mielestä silta jota kautta tiedostamattoman kompleksin psyykkinen energia voi tulla tietoisen käyttöön kun symboli on sisäistetty, mikä tapahtuu analyyttisen ja terapeuttisen työn tuloksena.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Nurmi, Timo: Gummeruksen suuri suomen kielen sanakirja. 3. tarkistettu ja päivitetty painos. Helsinki: Gummerus, 2004. ISBN 951-20-6541-X.
  2. symboli. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2024.
  3. Suomalainen tietosanakirja 11, Pikatieto pj–ö. Espoo: Weilin + Göös, 1993. ISBN 951-35-5152-0.
  4. Saartio, Rafael: Kristilliset vertauskuvat ja tunnukset. Johdatusta kristilliseen symboliikkaan. Porvoo: WSOY, 1963.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Biedermann, Hans: Suuri symbolikirja. (Knaurs Lexikon der Symbole, 1989.) Suomentanut ja toimittanut Pentti Lempiäinen. Helsinki: WSOY, 1993. ISBN 951-0-18537-X.
  • Bruce-Mitford, Miranda: Viestivät merkit & paljastavat symbolit. Suomentanut Eero Ojanen. Helsinki: Helsinki Media, 1997. ISBN 951-32-0038-8.
  • Cooper, J. C.: Symbolien maailma. Unet, kuvat, ennusmerkit. (Symbolism. The Universal Language, 1982.) Suomentanut Esko Halivaara. Helsinki: Kirjapaja, 1984. ISBN 951-621-509-2.
  • Eskola, Katarina (toim.): Symbolit. Seminaariraportti. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, Nykykulttuurin tutkimusyksikkö, 1986. ISBN 951-679-517-X.
  • Koch, Rudolf: Merkkien kirja. (Das Zeichenbuch, 1923.) Suomentanut Sirkka Salonen. Helsingissä: Otava, 1984. ISBN 951-1-07758-9.
  • Lempiäinen, Pentti: Sano se kukkasin. Kasvit vertauskuvina. Helsinki: WSOY, 1992. ISBN 951-0-16031-8.
  • Lempiäinen, Pentti: Lukujen symboliikka nollasta miljoonaan. Helsinki: WSOY, 1995. ISBN 951-0-20405-6.
  • Lempiäinen, Pentti: Kuvien kieli. Vertauskuvat uskossa ja elämässä. Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-0-26457-1.
  • Peltonen, Ulla-Maija & Stenvall, Kirsti (toim.): Myytit ja symbolit. Kirjoituksia suomalaisista kulttuuritulkinnoista. Tampere: Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 1991. ISBN 952-90-3265-X.
  • Symbolit & merkit. (Signs and Symbols.) Suomentaneet Carla-Rose Häkkinen ja Heli Ruuhinen. Helsinki: Gummerus, 2009. ISBN 978-951-20-8084-7.
  • Tarasti, Eero: Johdatusta semiotiikkaan. Esseitä taiteen ja kulttuurin merkkijärjestelmistä. Helsinki: Gaudeamus, 1990 (3. painos 1996). ISBN 951-662-512-6.
  • Väisänen, Liisa: Kristilliset symbolit. Ikkuna pyhään. Helsinki: Kirjapaja, 2011. ISBN 978-952-247-156-7.
  • Väisänen, Liisa: Mitä symbolit kertovat. Taidetta pintaa syvemmältä. Helsinki: Kirjapaja, 2015. ISBN 978-952-288-204-2.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta symboli.