Vasemmisto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee poliittista vasemmistoa yleisesti. Sanalla voidaan viitata myös saksalaiseen tai slovenialaiseen puolueeseen.

Vasemmisto on poliittinen suuntaus, jonka on perinteisesti katsottu edustavan laajaa tulojen tasauspolitiikkaa ja yhteiskuntavastuuta,[1] kuten myös jyrkkää sosiaaliliberalismia[2] sekä valtion ja julkishallinnon korostamista.[3]

Käsite syntyi Ranskan suuressa vallankumouksessa 1700-luvun lopulla.[4] Termin sisältö vaihtelee aikakauden, poliittisen tilanteen ja kulttuurin mukaan.[5]

Jaottelu ja teemat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyajan poliittisessa keskustelussa vasemmistoon luetaan usein erityyppinen kommunismi, sosialismi ja sosiaalidemokratia sekä Yhdysvalloissa myös (vapaamielinen, ei-konservatiivinen) liberalismi.[5]

Vasemmisto voidaan jakaa keskusta-vasemmistoon, maltilliseen vasemmistoon sekä laitavasemmistoon, johon kuuluvat radikaali vasemmisto ja äärivasemmisto.[5]

Vasemmistopuolueista on perinteisesti käytetty myös nimityksiä työväenpuolueet tai sosialistiset puolueet.[6] Alun perin vasemmiston tunnusmerkkinä on pidetty sosialismin kannattamista, mutta nykyään tämän on pääasiallisesti läntisissä demokratioissa korvannut sosiaalidemokratia tai punavihreys.[7] Nykyajan vasemmiston tärkeitä teemoja ovat identiteettipolitiikka ja ilmastopolitiikka.[8]

Vasemmisto Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa vasemmistopuolueiksi luetaan eduskuntapuolueista Suomen Sosialidemokraattinen Puolue ja Vasemmistoliitto.[2]

Suomen vasemmistopuolueista vanhin on Suomen Sosialidemokraattinen Puolue (SDP), joka perustettiin nimellä Suomen Työväenpuolue vuonna 1899 ja omaksui nykyisen nimensä vuonna 1903. Sisällissodan jälkeen 1918 Venäjän SFNT:lle paenneet radikaalit sosiaalidemokraatit perustivat siellä Suomen Kommunistisen Puolueen (SKP). Punakapinallisten johtamana, valtiojärjestyksen kumoamiseen pyrkivänä se oli Suomessa kiellettynä, kuten myös sen peitejärjestöille Suomen Työväenpuolueelle (alkujaan Suomen Sosialistinen Työväenpuolue) ja Työväen ja Pienviljelijäin Puolueelle kävi. Suomelle tappiollisen jatkosodan jälkeen 1944 kommunistien johtaman Neuvostoliiton vaatimuksesta oli SKP laillistettava, kunhan se ensin muutti sääntönsä Suomen lain mukaisiksi. SKP:n johdolla perustettiin Suomen Kansan Demokraattinen Liitto (SKDL), jonka kautta kommunistit toimivat kunnanvaltuustoissa ja eduskunnassa.[9]

SKP:n enemmistön ja SKDL:n sekä usein unohdetun lyhytaikaisen Demokraattisen vaihtoehdon (Deva) seuraajaksi perustettiin vuonna 1990 vasemmistoliitto (Vasemmisto).[6] Nykyisin puoluerekisterissä vasemmistoa edustavat SDP, vasemmistoliitto ja uusi SKP.[10] Aikaisemmin puoluerekisteristä löytyi myös Kommunistinen Työväenpuolue, joka kuitenkin poistettiin vuoden 2019 eduskuntavaalien jälkeen.[11]

Kunnallisalan kehittämissäätiön vuonna 2015 julkaiseman tutkimuksen mukaan vasemmistolaisuus on yhteydessä alhaisiin tuloihin. Tulonsaajaryhmistä ainoastaan alle 20 000 euroa vuodessa tienaavat sijoittivat itsensä keskimääräistä enemmän vasemmalle. Eniten vasemmistoon asettuvia oli nuorten 18–30-vuotiaiden keskuudessa, 29 prosenttia.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Wiberg, Matti: Politiikan sanakirja, s. 597. Toimittanut Kalevi Koukkunen. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Siltala, 2011. ISBN 978-952-234-048-1.
  2. a b Factum. Uusi tietosanakirja. 8, Vahl–ö. Espoo: Weilin & Göös, 2005. ISBN 951-35-6682-X.
  3. a b Puoleet vasemmistoo–oikeisto ja arvoliberaali–arvokonservatiivi -janoilla KAKS.fi. 29.3.2015. Kunnallisalan Kehittämissäätiö. Arkistoitu 24.10.2017. Viitattu 12.6.2017.
  4. Uola, Mikko: Sinimusta veljeskunta. Helsingissä: Otava, 1982. ISBN 951-1-06982-9.
  5. a b c Matagne, Geoffroy (päätoim. Kurian, George Thomas): ”Left”, The Encyclopedia of Political Science, s. 935. CQ Press, 2011. ISBN 978-1-933116-44-0.
  6. a b Hakusana vasemmisto teoksessa Suomalainen tietosanakirja 8, tamp–ö. Espoo: Weilin + Göös, 1993. ISBN 951-35-4652-7.
  7. General Intellect: Vasemmisto etsii työtä. Helsinki: Vasemmistofoorumi, 2008. ISBN 978-952-01-0117-6.
  8. Sakari Nuuttila: Ay-liikkeen viimeinen taisto Yle. 31.1.2024. Viitattu 6.2.2024.
  9. Hakusanat Suomen Sosialidemokraattinen Puolue ja Suomen Kommunistinen Puolue teoksessa Spectrum tietokeskus. 16-osainen tietosanakirja. 11. osa, Sip–Tal. Espoo: WSOY, 1980. ISBN 951-0-07250-8. Hakusana vasemmisto teoksessa Spectrum tietokeskus. 16-osainen tietosanakirja. 16. osa, Pienhakusanat ja hekemisto: Pl–ö. Espoo: WSOY, 1983. ISBN 951-0-07255-9.
  10. Rekisteröidyt puolueet vaalit.fi. Viitattu 14.5.2021.
  11. Kaksi puoluetta poistettiin puoluerekisteristä Oikeusministeriö. 3.6.2019. Viitattu 24.7.2020.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Alijärvi, Pirjo ym. (toim.): Vasemmiston tulevaisuus. Helsinki: Into: Työväen Sivistysliitto, 2014. ISBN 978-952-264-305-6.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]